teknologia ikÄihmisen tukena...na 2040. tässä artikkelissa visioin sitä, miten teknologia...

TEKNOLOGIA IKÄIHMISEN TUKENA – KETTERÄN KOKEILUKULTTUURIN YTIMESSÄ

Päivi Annika Kauppila, Eija Kärnä, Kaisa Pihlainen ja Teija Koskela (toim.)

TEK

NO

LOG

IA IKÄ

IHM

ISE

N TU

KE

NA – K

ETTE

RÄ

N K

OK

EILU

KU

LTTUU

RIN

YTIM

ES

SÄ

Päivi A

nnika Kauppila, E

ija Kärnä, K

aisa Pihlainen ja Teija K

oskela (toim.)

ISBN: 978-952-61-2409-4 (nid.)ISBN: 978-952-61-2410-0 (PDF)



IkäOTe - Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hanke

Joensuu 2017

Grano OyJyväskylä, 2017

JulkaisijaIkäOTe - Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hanke

ISBN: 978-952-61-2409-4 (nid.)ISBN: 978-952-61-2410-0 (PDF)

SISÄLLYS

JOHDANTO ................................................................................................. 7

Merja Mäkisalo-RopponenTEKNOLOGIAN YLEISTYMINEN HOITO- JA HOIVATYÖSSÄ – UHKA VAI MAHDOLLISUUS ....................................................................... 9

Jaana Nykänen, Annamari Savela & Tuula KiviniemiKOTIHOIDON MUUTTUVA TYÖ – TEKNOLOGIA MUKANA MUUTOKSESSA ........................................................................................ 15

Jaana Nykänen, Annamari Savela &Tuula KiviniemiHYVINVOINTITEKNOLOGIA-ASIANTUNTIJAN ROOLI IKÄIHMISTEN PALVELUISSA .......................................................................................... 19

Ari Tarkiainen & Päivi SihvoAMMATTIKORKEAKOULUN TKI-TOIMINTAA JALKAUTTAMASSA IKÄOTE-HANKKEESSA ............. 23

Kaisa Pihlainen, Teija Koskela & Eija KärnäIKÄIHMISTEN OPPIMINEN TEKNOLOGIAN KÄYTTÖTILANTEISSA .... 31

Jaana Nykänen, Tuula Kiviniemi & Annamari SavelaTEKNOLOGIAKOKEILUJEN TULOKSIA ................................................. 35

Eija Kärnä, Päivi Annika Kauppila & Kaisa PihlainenLÄÄKEAUTOMAATTIKOKEILU JA KOETTU ELÄMÄNLAATU ............. 41

Anna KarttunenLÄÄKEAUTOMAATTIKOKEILU KUSTANNUSTEN NÄKÖKULMASTA .. 47

Kaisa Pihlainen, Eija Kärnä, Teija Koskela & Markku TukiainenTEKNOLOGIAN KEHITTÄMINEN MUISTISAIRAILLE IKÄIHMISILLE: ESIMERKKINÄ MUISTELUSOVELLUS ................................................... 51

Kristine JärnefeltTUKEA TARVITSEVAN IKÄIHMISEN MERKITYKSELLINEN OSALLISUUS ............................................................................................ 55

Eija Kärnä, Kristine Järnefelt, Tuija Kaltiainen, Päivi Annika Kauppila, Tuula Kiviniemi, Teija Koskela, Janne Krohns, Sari Kurki, Jaana Nykänen, Anni Pesonen, Kaisa Pihlainen, Annamari Savela, Päivi Sihvo, Ari Tarkiainen & Markku TukiainenOSALLISTAVA TOIMINTAMALLI TEKNOLOGIAN KÄYTTÖÖN OSANA IKÄIHMISTEN KOTIHOIDON PALVELUJA .............................................. 59

5

Valo

kuva

: Var

pu H

eisk

anen

JOHDANTO

Kotona asumisen tukemista ja kotona tar-vittavien palvelujen kehittämistä koros-

tetaan uudessa vanhus palvelulaissa. Lain mukaan myös pitkäaikainen hoito ja huolenpito toteutetaan ensisijaisesti ikääntyvän henkilön kotiin tai muuhun ko-din omaiseen asuinpaikkaan järjestettä-villä palveluilla. Tulevaisuuden kas vava yhteiskunnallinen haaste onkin, miten ikääntyvien, erityisesti muistisairaiden henkilöiden, kotona-asumista pystytään lisäämään vaarantamatta heidän hyvin-vointiaan, turvallisuuttaan ja osallisuut-taan yhteiskunnan jäseninä. Tek nologisilla sovelluksilla ja laitteilla on mahdollista tu-kea ikääntyvien ja muistisairaiden hen-kilöiden hyvinvointia ja asumista omissa kodeissaan tai kodinomaisissa yksiköissä. Turvateknologioilla voidaan mahdollistaa muis tisairaiden ihmisten turvallisuutta ja it-semääräämisoikeutta. Vuorovaikutustek-no logioi den avulla voidaan ylläpitää so si - aa lisia suhteita sekä kognitiivisia tai toja. Tek no logisten sovellusten lisäksi tar vi-taan kuitenkin toimenpiteitä, joilla mah dol-listetaan ikäihmisten ak tii vinen teknologian käyttö ja siten heidän aktiivinen osallisuu-tensa omassa toimintaympäris tössään. Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointitek-nologiat (IkäOTe) -hankkeen tavoitteeksi asetettiin osallistavan toimintamallin kehit-täminen niin, että teknologian käyttöönotto ja käyttö olisi sujuvaa ja mielekästä. Mal-

lissa nähtiin tärkeäksi hahmottaa myös eri toimijoiden rooli teknologian käytön eri vai-heissa.

Teknologian käyttöön liittyy paljon eet-tisiä ja tietoturvakysymyksiä. Kysymykset liittyvät muun muassa teknologian tasa-vertaiseen saatavuuteen ja käyttömahdol-lisuuksiin, oikeuteen päättää, millaista tek no logiaa käytetään sekä milloin ja mi-hin tarkoitukseen teknologiaa tarvitaan. Tärkeitä kysymyksiä ovat myös tiedon siir-toon ja tallennukseen liittyvät eettiset ja tur vallisuuskysymykset. Myös näitä asioi-ta huomioitiin IkäOTe-hankkeessa, sillä ne nähtiin keskeisiksi, koko hankkeen toimin-taa ohjaaviksi läpileikkaaviksi teemoiksi.

Kaksivuotinen (1.3.2015-28.2.2017) IkäOTe-hanke rakennettiin kolmen toteut-tajatahon vahvan aiemman osaamisen va- raan. Itä-Suomen yliopisto toimi hankkeen koordinaattorina. Itä-Suomen yliopisto hyö- dynsi hankkeen suunnittelussa toteutta-mansa Inklusiivisen tutkimusympäristön käynnistämisprojektin tuottamaa tietoa (Lump Sum, EAKR, 11/2013-1/2014). Tä-män lisäksi hanketta lähdettiin toteutta-maan monitieteisesti hyödyntämään eri tieteenalojen tutkijoiden osaamista. Erityis-pedagogiikan tutkijoilla oli runsaasti koke-musta opetusteknologioiden käyttöön ja kehittämiseen liittyvästä tutkimuksesta sekä oppimiseen ja kognitiivisten taitojen tukemiseen liittyvää osaamista. Tietojen-

7

käsittelytieteen tutkijat olivat tehneet jo vuosia osallistavan suunnittelun tutkimus-ta ikäihmisten kanssa. Terveystaloustie-teen tutkijoilla oli osaamista palvelujen vaikuttavuuden arvioinnista. Karelia-am-mattikorkeakoulu liittyi hankkeeseen osa-toteuttajana. Heillä oli vahva ikäosaamisen asiantuntijuus, laaja osaaminen ikäihmis-ten kanssa työskentelevien ammattilaisten kouluttamisesta sekä runsaasti ikäosaa-miseen liittyviä aiempia projekteja. Joen-suun kaupungin sote-toimi tuli mukaan niin ikään osatoteuttajana. Kaupungilla oli vankka kokemus ikäihmisten palvelujen laadukkaasta järjestämisestä sekä ennak-koluulottomuutta että halukkuutta kehittää palveluja entistä paremmiksi. Hankkeen to-teuttamiseen saatiin mukaan myös lukui-sia yrityksiä sekä toimijoita eri kunnista ja oppilaitoksista, esimerkiksi Diakonia-am-mattikorkeakoulu. Mukana hanketta to-teuttamassa oli lisäksi kolmannen sektorin aktiivisia yhdistyksiä kuten Pohjois-Karja-lan Muisti ry ja Joen Severit ry.

Hankkeen keskeiseksi tavoitteeksi mää - riteltiin ikäihmisten kotona selviytymisen tukeminen hyvinvointiteknologiaa hyödyn-tävien teknologiakokeilujen avulla. Toiseksi merkittäväksi tavoitteeksi asetettiin ikään-tyvien oppimiseen ja hyvinvointiteknolo-gioihin liittyvän uuden tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen ikäihmis-ten palvelujen kehittämiseksi sekä yritys-ten innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi.

Hankkeen toteuttamisen mahdollisti Poh-jois-Karjalan maakuntaliiton myöntämä Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 – Suomen raken nerahasto-ohjelmasta myön - netty tuki.

Tässä julkaisussa esitellään keskeisiä IkäOTe-hankkeen tuloksia sekä kuvataan hankkeen toteuttamista eri toimijoiden nä-kökulmista. Julkaisun tavoitteena on siten avata lukijalle, miten monitoimijaisessa hankkeessa asetetut tavoitteet saavutettiin ja millaista uutta tietoa hanke tuotti ikäih-misten hyvinvoinnista, oppimisesta sekä teknologiakokeiluista. Hankkeessa tuo-tettua tietoa on jo hyödynnetty kotihoidon palvelujen kehittämisessä sekä jatkohank-keiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisää materiaalia ja tietoa hankkeen tulok-sista on saatavilla IkäOTe-hankkeen koti-sivuilla http://www.ikaote.fi/fi.

Hankkeen päättyessä on hyvä katsoa taaksepäin ja arvioida, millaisen matkan me hankkeen toteuttajat yhdessä kul -jimme. IkäOTe-hankkeen toimijoiden moni-naisuus oli erinomainen lähtökohta uusien ideoiden ja toimintatapojen kehittämiselle. Hankkeen edetessä opimme paljon toisil-tamme. Asetetut tavoitteet saavutettiin ja monin osin myös ylitettiin eri toimijoiden vahvuuksia joustavasti hyödyntäen. Yh-dessä toimien onnistuimme. Lämpimät kii-tokset kaikille hankkeen toteutukseen ja toimintaan osallistuneille.

Joensuussa 5.1.2017

Eija KärnäprofessoriIkäOTe-hankkeen johtaja

8

Merja Mäkisalo-RopponenTtT, kansanedustaja, IkäOTe-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, Tulevaisuusvaliokunnan varapuheen johtaja, Muistiliiton puheenjohtaja

TEKNOLOGIAN YLEISTYMINEN HOITO- JA HOIVATYÖSSÄ – UHKA VAI MAHDOLLISUUS

Tulevaisuusvaliokunnan tehtävänä on katsoa tulevaisuuteen. Aikajana työskente-lyssä on muutamasta vuodesta muutamaan vuosikymmeneen. Tulevaisuusvaliokunta ei ennusta asioita, vaan se tulevaisuuden- tutkimuksen työkaluja käyttäen pyrkii ha-vainnoimaan ja huomaamaan erilaisia heikkoja signaaleja, joiden perusteella luo-daan erilaisia tulevaisuudenkuvia. On tär-keää pystyä näkemään sekä myönteisiä että kielteisiä skenaarioita. Mahdollisuuk-sia tulee myös politiikan keinoin vahvistaa ja toisaalta pyrkiä estämään erilaisten uh-kakuvien toteutuminen.

Olen tulevaisuusvaliokunnassa viimei-sen lähes kahden vuoden aikana kuullut lu-kuisia asiantuntijoita monelta yhteiskunnan alueelta. Useat asiantuntijat ovat korosta-neet sitä, että maailma muuttuu teknolo-gian johdosta seuraavien 20 vuoden aikana enemmän kuin se on muuttunut edellisen 200 vuoden aikana. Tämä tarkoittaa myös sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalvelujen muutosta. Muutoksen nopeus voi olla niin huimaa, että emme osaa tässä hetkessä edes kuvitella, millainen maailma on vuon-na 2040.

Tässä artikkelissa visioin sitä, miten tek nologia muuttaa sosiaali-, terveys-

ja hy vin vointipalveluita. Kirjoitan artikke-lia tule vaisuusvaliokunnan varapuheen-johta jan roolista ja siten näkökulmani on osittain Ikääntyvien oppiminen ja hyvin-vointiteknologiat (IkäOTe) -hanketta laa-jempi. Pohdin muun muassa teknologian käytön hyötyjä ja haittoja sekä eettisiä ky-symyksiä.

Virtuaalisuus, robotit sekä erilaiset an-turit, myös ihmisen sisällä olevat, ja erilai-set sosiaaliset innovaatiot, muun muassa uudella tavalla tuotettujen lähipalveluiden muodossa, ovat yleis tymässä. Tulevaisuu-den hyvinvointipalveluja voivat olla muun muassa yksinäisyyden poistaminen lä-hiyhteisöjen ja vaikuttamisryhmien avulla, mielen treenaaminen, elämykset virtuaa-limatkailun avulla tai eheytymisseminaa-ri nukkuessa. Miltä kuulostaisi, jos voisit nauttia päivällistä yhdessä toisella puolen maapalloa olevien ystäviesi kanssa virtu-aalisesti ja saada hartiahierontaa – samoin virtuaalisesti – illallisen jälkeen? Miellyttä-vän illan jälkeen jatkaisit unessa keskuste-lua suosikkikirjailijasi kanssa.

9

Visioita uusista teknologian mahdollistamista sosiaali- ja terveyspalveluista

Terveydenhuollossa tieto ja palvelut ovat kerääntymässä palvelupilviksi (BigData), jonka voi profiloida yksilöllisesti (My Da-ta). Arkiset esineet voidaan liittää interne-tiin ja ne voivat kommunikoida keskenään. Robotit jakavat lääkkeitä, vastaavat yh-teydenottoihin ja avustavat leikkauksissa. Lääkkeet voidaan valmistaa jokaiselle yk-silöllisesti. Vaatteet mittaavat elintoimintoja ja osaavat puhua. Materiaalitutkat valvovat lääkitystä sekä tunnistavat sairauksia ja jo-pa tunnetiloja. Bioinformatiikka kehittyy ja koneälyt louhivat tietoa ja diagnosoivat sairauksia. Koneäly kykenee käyttämään supernopeasti kaiken sen tiedon, joka on olemassa esimerkiksi tietystä sairaudesta ja löytämään oikeat hoitokeinot. Geenejä ja soluja voidaan korvata nanoteknologial-la ja nanorobotteja voidaan seurata ja ohja-ta tietokoneella jopa etäyhteyksien avulla.

Monet uudet teknologiat auttavat myös toimintakyvyn ylläpitämisessä ja paranta-misessa: robottijalat, kodinhoitorobotit, etä avustajat ynnä muut toimintakykyä kom pensoivat välineet helpottavat arkea.

Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat hakeu-tumassa osittain sairaaloista, terveys-keskuksista ja sosiaalitoimistoista sinne, missä ihmisetkin ovat. Tulevaisuudessa hy vin vointipalveluissa toteutuu yhden luu-kun periaate, jolloin kaikki palvelut on koot-tu yhteiselle palvelualustalle. Jokainen voi oman yhteyshenkilönsä kanssa räätälöidä itselleen sopivat palvelut elämäntilanteen-sa ja avun tarpeensa mukaan, huomioiden kuitenkin koneälyn suositukset esimerkiksi siitä, mitä henkilön kannattaa tehdä itse ko-konaisvaltaisen toimintakyvyn edistämisen näkökulmasta.

Vuorovaikutus hoidettavan ja hoitoa antavien ammattilaisten tai oman yhteys-

henkilön kesken tulee säilymään, vaikka tekniset mahdollisuudet paranevat. Koh-taamiset tosin voivat olla hyvin erilaisia. Ne voivat tapahtua internetin kautta tai kasvotusten. Molemmissa tapauksissa hoitava henkilö voi joustavasti tapaamisen yhteydessä hyödyntää toisia ammattilaisia ja erilaisia tietokantoja. Myös kansalaisil-le avattavat tietokannat mahdollistavat yh-teistyön ja erilaisten vaihtoehtojen yhdessä miettimisen.

Teknologiaa ikä-ihmisten ehdoilla

Teknologiaa on toivottu ikääntyneiden hen-kilöiden hyvinvoinnin, itsenäisen elämän ja elämänlaadun edistämisen tueksi erityises-ti kotihoitoon sekä omaishoidon ja amma-tillisen hoidon apuvälineeksi. Tek nologiaa on testattu ja hyödynnetty muun muassa muistisairaiden henkilöiden paikantami-sessa, ulkona liikkumisen helpottamises-sa ja itsenäisen liikkumisen edistämisessä, erilaisissa seuranta- ja hälytysjärjestelmis-sä sekä yhteydenpidossa eri toimijoiden välillä.

Teknologian käyttöönottoon on koet-tu liittyvän lukuisia eettisiä kysymyksiä. Pohdinnassa ovat olleet muun muassa yksityisyyden, itsemääräämisoikeuden, autonomian ja itsenäisyyden menettämi-sen uhkat. Joskus teknologian käyttöön ot-tamattomuutta perustellaan näillä eettisillä kysymyksillä. On totta, että eettiset kysy-mykset on otettava vakavasti ja teknologian hyödyntämisessä on aina perustana oltava ihmisen hyvä. Tässä ei kuitenkaan ole mi-tään uutta. Hoito- ja hoivatyön etiikassa on aina korostettu sitä, että päätösten perus-tana tulisi aina olla se, mikä edistää kunkin ihmisen omannäköistä elämää ja elämän-laatua parhaiten. Tästä näkökulmasta kä-sin teknologian käyttämättömyys voi olla

10

jopa epäeettistä, jos tällä päätöksellä es-tetään esimerkiksi ihmistä toteuttamasta it-selleen mieluisia ja tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi ulkoilemasta itsenäisesti. Tek-nologia ja apuvälineet voivat lisätä esimer-kiksi muistisairaan ihmisen turvallisuutta, tukea toimintakykyä ja tuoda arkeen iloa ja yhteisöllisyyttä. Apuvälineiden käyttöön ottoon kannattaa totutella jo muistisairau-den alkuvaiheessa ja kirjata hoitotahtoon oma suhtautuminen teknologian käyttämi-seen sairauden edetessä.

Ihmisen oman tahdon kuuleminen onkin keskeistä teknologian sovellusten suunnit-telussa ja käyttöönotossa. Varteenotettavia eettisiä ongelmia tulee, jos teknologian ke-hittäminen jätetään pelkästään insinööreil-le. Eettiset näkökulmat saadaan esille vain kun insinöörit, hoito- ja hoiva-alan ammatti-laiset sekä palvelujen käyttäjät tekevät työ-tä yhdessä.

Hoito- ja hoivatyössä robotit voivat tu-levaisuudessa korvata noin 20 prosenttia hoitajien työstä. Robotteja voidaan käyttää tekemään toistuvaa ja uuvuttavaa työtä. Ne voivat auttaa liikkumaan ja aktivoitumaan ja varoittaa esimerkiksi vaaratilanteista. Toivottavasti roboteille siirtyvästä työs-tä vapautuvan ajan hoitotyöntekijät voivat käyttää inhimilliseen läsnäoloon asiakkai-den ja potilaiden kanssa, eikä robottien yleistyminen tarkoita hoitohenkilökunnan vähentämistä. Näissä kysymyksissä ko-rostuu päättäjien eettinen ajattelu.

Yleistymässä olevien hoivarobottien käyttöön liittyy myös eettisiä kysymyksiä. Onko hoivarobotin käyttämisessä kysy-mys vuorovaikutuksen korvaamisesta – vai täyttääkö hoivarobotti aukon muistisairaan arjessa, joka ei muuten täyttyisi millään? Tärkeintä on muistaa, että kysymys on oi-kean ja yksilöllisen hoitomuodon löytämi-sestä. Esimerkiksi muistisairaan hellyyden kaipuu voi olla niin suurta, että hän tarvit-see jatkuvasti lähelleen silitettävää ja hoi-

vattavaa tahoa. Tällöin hoivarobotista voi olla apua. Hoivarobotti ei kuitenkaan kos-kaan korvaa ihmistä.

Miten tästä eteenpäin?

Teknologian kehittämisessä on pidettävä huolta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudes-ta. Teknologian on autettava kaikkia kansa-laisia, ei ainoastaan hyvätuloisten joukkoa. Lisäksi on muistettava, että teknologian ke-hittämisessä on mentävä ihminen edellä eli emme saa kehittää teknologiaa teknologian takia vaan pohtien sitä, miten se auttaa ih-mistä. Teknologia on hyvä renki, mutta huo-no isäntä. Ihmisyyteen kuuluu oleellisesti tarve olla vuorovaikutuksessa toisten ih-misten kanssa. Siksi teknologia ei saa jät-tää ihmisiä seurustelemaan vain koneiden ja laitteiden kanssa. Riskinä on, että huo-nosti toteutettuna teknologian kehittäminen johtaa siihen, että apua tarvitsevat ihmiset saavat osakseen entistä vähemmän inhi-millistä vuorovaikutteista kohtaamista. Näin käy myös silloin, jos teknologiaa lisätään pelkästään tehokkuuden ja säästöjen takia.

Jos pidämme teknologian kehittämistä toivottavana, niin siihen liittyviä ennakko-luuloja ja pelkoja on pyrittävä voittamaan. Olemme IkäOTe-hankkeen ohjausryhmän työpajaseminaarissa pohtineet sitä, miten saisimme asioita etenemään nopeammin tässä ja nyt ja mitkä asiat ovat tärkeitä, kun teknologiaa markkinoidaan ihmisille, joilla on erilaisia toiminnanrajoitteita. Myös moni sosiaali- ja terveysalan työntekijä voi kokea teknologian kehittymisen uhkana.

Teknologiaa hyödyntävien kansalais-ten näkökulmasta on tärkeää, että hyö-dyt pystytään osoittamaan konkreettisesti. Hyötynä on esimerkiksi se, että teknolo-gian avulla voidaan olla helposti yhteydes-sä kaukana oleviin sukulaisiin ja ystäviin. Teknologian on oltava sellaista, ettei siihen

11

tarvita erillisiä ohjeita, vaan se itse ohjaa käyttäjää, kuten muun muassa intui tiiviset käyttöliittymät ohjaavat. Käytön opettelus-sa vertaistuki ja kokemus asiantuntijoiden käyttö vähentävät pelkoa laitteita kohtaan. Käyttäjän yksilölliset tarpeet ja itsemäärää-misoikeus on aina huomioitava.

Työntekijöiden näkökulmasta on myös tärkeää, että teknologian hyödyt pystytään osoittamaan konkreettisesti. Hyötynä on esimerkiksi se, että moniammatillinen yh-teistyö helpottuu ja konsultaatiot mahdol-listuvat osana arkityötä. Parhaimmillaan teknologiaa hyödyntämällä jää aikaa enem-män aidosti asiakkaan kanssa olemiseen ja yhdessä tekemiseen. Käyttöön otettavan teknologian on toimittava hyvin, eikä kes-keneräisiä sovelluksia saa viedä työntekijöi-den arkeen. Teknologiaa kehitettäessä on työntekijöiden oltava alusta alkaen mukana. Samalla, kun uusi teknologia tulee osaksi arkityötä, on myös työprosessien muututta-va. Tässä tarvitaan myös esimiesten tukea.

Ihmisläheisen teknologian kehittämi-seen tarvitaan loppukäyttäjien lisäksi tek-

nologiaosaajia, muun muassa ohjelmoinnin ja robotiikan, sosiaali- ja terveydenhuol-lon osaajia, kodinkoneiden ja huonekalu-jen valmistajia, sisustusalan ammattilaisia, päätöksentekijöitä, mielenvalmentajia, ai-votutkijoita, psykologeja, operaattoreita, sähkö- ja rakennusyhtiöitä, kansalaisjärjes-töjä, erilaisia käyttäjäyhteisöjä sekä käyt-täytymisen-, kulttuurin- ja käytettävyyden tutkijoita. Kokonaisuuden hallinta edellyt-tää myös koordinointia ja yhteistyön fasi-litointia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että emme voi estää teknologian tuloa ar keem-me entistä enemmän. Nyt onkin tärkeää, että asiaa edistetään ihmisten ehdoil-la. Tämä tarkoittaa sitä, että uskallamme kohdata tämän ilmiön. Kyseenalaistami-nen ja kriittisyys ovat myös hyviä tapoja lähestyä tätä asiaa. Pääasia on, että em-me juokse karkuun tai sulje sil miämme todellisuudelta ja tulevaisuudelta. Nyt on oikea aika vaikuttaa ja käydä eettistä kes-kustelua teknologian käytöstä osana hoi-toja hoivatyötä.

12

Lähteet ja lisätietoja

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2016. Teknologiamurros 2013-2015: Esiselvitys radikaalien teknologioiden kehityksestä 2013 kat-sauksen jälkeen. https:/www.eduskunta.fi/FI/tietoa-eduskunnasta/jul kaisut/Documents/tuvj_1+2016.pdf [luettu 2.12.2016]

Hoitotahto. www.muistiliitto.fi – Muistisairau-det – Etuudet ja oikeudet – Hoitotahto. [luettu 2.12.2016]

Hietanen, O. 2015. BeWell Happy - projektin tulevaisuusverstas Linnamäellä 26.8.2016. Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus.

Hietanen, O. 2016. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuuskuva. Kipuviesti 1/2016, 50-56.

Hietanen, O., Limnell, J. & Linturi, R. 2016. Big Data, loT ja kyberturvallisuus 4.0. Futura 2/2016, 57-63.

Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat 2015. Hankesuunnitelma. EAKR- rakennerahasto. Kestävää kasvua ja työtä 2014 - 2020. 30063/A70157.

Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknolo-gia - hanke. Ohjausryhmän työpajatyöskentelyn tuotokset 28.2.2016.

Sillfverberg, A. & Siivonen, R. 2016. Robortti pär-jää – miten käy ihmisen? Viesti 2/2016, 4-7.

Suhonen, R. & Stolt, M. 2016. Tekniikka iäkkäille etiikan ehdoilla. Pro terveys 3/2016, 4-6.

Valokuva: Varpu Heiskanen

13


14

Jaana NykänenTtM, hyvinvointiteknologia-asiantuntija, IkäOTe-hanke, Joensuun kaupunki

Annamari SavelaVTM, asiantuntija, IkäOTe-hanke, kehittämispäällikkö, Joensuun kaupunki

Tuula KiviniemiTtM, asiantuntija, IkäOTe-hanke, kehittämisasiantuntija, Joensuun kaupunki

KOTIHOIDON MUUTTUVA TYÖ – TEKNOLOGIA MUKANA MUUTOKSESSA

”Se oli ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa. Jaettiin lääkkeet, hoidettiin haa-vat, siivottiin, pestiin pyykki ja silitettiin. Lämmitettiin myös sauna ja pestiin asiakas sekä laitettiin ruokaa. Kevättalvella pöydällä saattoi odottaa jäinen matikka ja siitä oli ruoka laitettava.””Sairaanhoitajan työhön kuului paljon verinäytteiden ottoa ja haavanhoi-toa. Joka päivä vaihdettiin sidoksia, kun haavatuotteet eivät olleet niin kehit-tyneitä kuin tänä päivänä. Kahvit ja leivonnaiset olivat tarjolla, kun asiakkaan luokse meni.”

lamavuosina, kun kaikessa piti säästää, nähtiin myös, että kotihoitoon ja sen kehit-tämiseen panostamalla voidaan vaikuttaa vanhustenhuollon kustannuksiin.

Seuraavaksi luodaan silmäys siihen, mitä muutoksia teknologian käyttöönotto on tuonut kotihoidon työhön vuosien var-rella. Tekstiä täydentää kuvion 1 aikajana. Tiedot on koottu henkilöstön haastatteluis-ta, Joensuun kaupungin tilinpäätöksistä ja toteutettujen teknologiahankkeiden rapor-teista.

Näin kertoivat työstään pitkään kotihoi-dossa työskennelleet henkilöt, kun

kysyimme heiltä, millaista työ Joensuun kotihoidossa ikäihmisten kanssa oli hei-dän aloittaessaan työt. Kotihoidon käyn-tien kesto oli huomattavasti pidempi kuin nykyään, yhden asiakkaan luona saatettiin viipyä kolmekin tuntia. Iäkkäiden kotihoi-don asiakkaiden kunto oli myös parempi kuin tänä päivänä. Siinä vaiheessa, kun asiakas alkoi tarvita enemmän apua, siirtyi hän esimerkiksi vanhainkotiin. 1990-luvun


15

Kuvio 1. Kotihoidossa käyttöönotettua ja kokeiltua teknologiaa vuosien varrelta. Aikajanan kuvat: Seija Örn, Timo Ekroos, Anni Pesonen, IkäOTe-hanke, Evondos Oy, 9Solutions Oy, Viasec Oy.

hän soitti asiakkaan lankapuhelinnumeroon ja tiedusteli, josko työntekijä olisi jo siellä. Esimiehen arvaus osui harvoin oikeaan, joten työntekijän tavoittaminen vaik kapa asiakaskäynteihin tulleen muutok sen vuok-si vaati useampia soittoja eri asiakkaille.

Kotihoidossa kokeiltiin 1990-luvun alku-puolella vuoden verran puhepostia, johon esimies tai työkaveri saattoi jättää ääni-viestin. Ongelmaksi muodostui se, että mistä työntekijä soittaa puhepostiin kuun-nellakseen viestit. Soittopaikaksi mietittiin reitin varrella olevia kouluja tai päiväkote-ja, mutta idea ei osoittautunut toimivaksi.

Ensimmäiset matkapuhelimet kotihoi-toon saatiin 2000-luvun alkupuolella. Tek-nisen viraston vanhoja puhelimia saivat käyttöönsä esimiehet ja sairaanhoitajat. Työntekijöillä käytössä olevien matkapuhe-limien määrä lisääntyi vähitellen 2000-lu-vun loppupuolella. Vasta vuonna 2014 käyttöönotettu Medimobi toi kaikkien työ-vuorossa olevien hoitajien taskuun mat-kapuhelimen, josta hänet tarvittaessa ta voitetaan.

1990 -luku 2000 2004 2008 2010 2014 2015 2016

Potilastieto-järjestelmä

Oviavainsäiliö-kokeilu

Muistuttava lääkekellokokeilu

Medimobi

Lääkeautomaattikokeilut

Kuvapuhelinkokeilu

Paikannuslaitekokeilu Turvapuhelin ja lisälaitteet kokeilu Lattiaturvalaitekokeilu

Ensimmäiset matkapuhelimet kotihoitoon

Ensimmäiset turvapuhelimet

Maakunnallinen potilastietojärjestelmä

Puhepostikokeilu

Asiakaskäyntien suunnittelu

Asiakaskäyntien suunnitteluun käytettiin alkuun ruutupaperia ja sen jälkeen Exce-lissä olevaa taulukkoa. Työntekijöillä oli muutaman kerran viikossa palaveri, jossa he jakoivat asiakaskäynnit. Vuonna 2010 Mediatri-potilastietojärjestelmän tul tua käyttöön kotihoitoalueille koulutettiin työn-jakajat, jotka suunnittelevat kerran viikossa ohjelman viikkotyömallissa asia kaskäynnit. Käyntejä tarkenne taan päivittäin asiak-kaiden tilanteen muut tuessa. Käyntien optimointi on työn jakajan asiakas- ja alue-tuntemuksen va rassa, koska toiminnanoh-jausjärjestelmää ei ole käytössä.

Työntekijän tavoitettavuus

Kotihoidon työntekijän tavoitettavuus asia kaskäynneiltä on muuttunut puhe lin-tekniikan kehittymisen mukana. Lankapu-helimien aikaan esimies katsoi työntekijän työlistaa ja arvioi, että työntekijä on var-maan tuon asiakkaan luona. Sen jälkeen

16

Asiakastietojen kirjaaminen

Ennen tietojärjestelmien tuloa kotihoidon asiakkaita koskevat tiedot kirjattiin pa-perisiin asiakaskansioihin ja viestivihkoi-hin. Vuosituhannen vaihteessa esi miehet alkoivat tehdä asiakaspäätökset EETU -ohjelmalla. Sähköisen potilastietojärjes-telmän, Effican, käyttöönotto alkoi vuonna 2004. Käyttöönoton aikana järjestelmää kehitettiin yhteistyössä järjestelmän toimit-tajan sekä Jyväskylän ja Oulun kaupunkien kanssa. Vuonna 2010 koko Pohjois-Karja-lan maakunta siirtyi käyt tämään yhteistä potilastietojärjestelmää, Mediatria. Asia - kastietojen kirjaaminen mullistui vuon-na 2014 Medimobin käyttöönoton myötä. Älypuhelimeen asen nettu sovellus mahdol - listaa asiakasta koskevien tietojen selaa-misen sekä käyn tiä koskevien tietojen kirjaamisen asiak kaan kotona.

Turvapuhelin tuli taloon

Joensuun kaupunki on ollut yksi edelläkä-vijöistä turvapalvelun kehittämisessä ja tur-vapuhelinten käyttöönotossa. Ensimmäiset turvapuhelimet otettiin käyttöön jo noin 30 vuotta sitten. Käytännössä laitteet olivat enemmän hälyttimiä kuin turvapuhelimia. Taskussa kannettavassa ”mötikässä” oli yksi nappi, jota painamalla laite teki häly-tyksen. Ennen kaupungin oman turvapalve-luyksikön perustamista hälytykseen vastasi virka-aikaan vanhusten palvelukeskuksen vahtimestari, joka myös kävi asiakkaan luo-na katsomassa, mikä oli hätänä. Iltaisin ja yöllä hälytyksiin vastattiin palolaitokselta.

Turvapalveluyksikön perustamisen myö tä laitteiden asennus, hälytysten vas-taanotto ja auttamiskäynnit tehtiin keskite-tysti samasta paikasta. Henkilökunta tunsi asiakkaat hyvin ja usein asia selvisi jo pu-helun aikana. Ovihälyttimiä ei vielä ollut

juurikaan saatavilla, joten kaupungin tek-nisen viraston työntekijät tekivät tarvittavat laitteet turvapalveluyksikön käyttöön. Asia-kasmäärän kasvettua ja heidän palvelutar-peensa muuttuessa ympärivuorokautiseksi turvapuhelinpalvelut kilpailutettiin ensim-mäisen kerran 2000-luvun alkupuolella.

Teknologiakokeiluja

Vuonna 2002 Joensuun kaupungin van-huspoliittiseen strategiaan kirjattiin tavoite, että kaupungin tulee olla aktiivisesti muka-na hankkeissa, joilla kehitetään ikäihmisten palveluihin soveltuvaa tek nologiaa.

Muistuttavaa lääkekelloa ja oviavain-säiliötä kokeiltiin 2000-luvun loppupuolel-la. Kumpikaan näistä ei jäänyt kokeilun jälkeen käyttöön työn organisoinnissa ja toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Manuaalisesta lääkkeen ja-kamisesta alettiin siirtyä kohti apteekin an-nosjakelua ja lukituksen osalta markkinoille alkoi tulla erilaisia säh kö lukkoja.

IkäOTe – Ikääntyvien oppiminen ja hy-vinvointiteknologiat -hankkeen yhtenä ta-voitteena oli selvittää kotona asumisen turvallisuuteen ja vuorovaikutukseen liit-ty vien teknologisten ratkaisujen sovel-tu vuutta ja hyötyjä osana ikäihmisten pal veluja. Hankkeen aikana toteutettiin vii-si teknologiakokeilua yhteistyössä koti - hoidon, päiväkuntoutuksen ja palve lu oh-jauksen kanssa. Kokeillut teknologiat olivat:

• Evondos -lääkeautomaatti ja siihen liitty - vä palvelu

• Yepzon ja Mobicare Pebbell -paikan-nuslaitteet

• Arctic-Connect -kuvapuhelin• 9Solutions -turvapuhelin ja lisälaitteet• Viasec -lattiaturvalaite

17

Teknologiakokeilujen toteutuksesta ja tu-loksista kerrotaan tämän julkaisun luvussa Teknologiakokeilujen tuloksia.

Teknologia uudistumisen suunnannäyttäjänä

IkäOTe-hankkeen alussa toteutettiin koti-hoidon henkilöstölle Joensuussa, Outo-kummussa ja Kontiolahdella sähköi nen kysely, jolla selvitettiin henkilöstön tekno-logiaosaamista ja näkemyksiä teknologian käyttöön liittyen. Kyselyyn vastasi 60 hen-kilöä, vastausprosentti oli 21. Kyselyn tu-lokset antavat kuitenkin kuvaa henkilöstön suhtautumisesta teknologiaan. Lähes kaik-ki vastanneet olivat ainakin jossain mää-rin kiinnostuneita käyttämään teknologiaa työssään ja halusivat myös kehittää omaa teknologiaosaamistaan. Suurin osa vas-tanneista näki, että teknologian käytöl-lä voidaan parantaa kotihoidon laatua ja myös helpottaa työtä asiakkaiden kans-sa. Työntekijät näkivät teknologian käytön myönteisenä ikäihmisten parissa. Erityises-ti asiakkaan turvallisuuden lisääntyminen teknologiaa hyödyntämällä sai kannatusta. Toisaalta enemmistö vastanneista koki, et-tä teknologiaa pyritään käyttämään myös tehokkuuden ja kilpailuky vyn lisäämiseen. Hoivarobotteihin henkilöstö suhtautui va-rauksellisesti ja he arvelivat myös, etteivät asiakkaat ole halukkaita ottamaan hoiva-robotteja käyttöön. Kyselyyn vastanneet kokivat myös, ettei asiakkaiden ole helppo oppia uusien laitteiden käyttöä, mutta näki-vät samalla läheisten tuen merkityksen tek-nologian käytön opettelussa. Lähteenä on käytetty IkäOTe-hankkeen projektitutkija Kaisa Pihlaisen vuonna 2015 kirjoittaman Raportti teknologia kotihoidossa -kyselyn yhteenvetoa.

Lähteet

Pihlainen, K., Kärnä, E. & Tukiainen, M. 2016. Practical nurses´ competency and perceptions of technology use in home care. Julkaisussa NES2016 - Ergonomics in theory and practice: Proceedings of 48th Annual Conference of Nordic Ergonomics and Human Factors Society. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2192-5/urn_isbn_978-952-61-2192-5.pdf, s. 55-58.

Pihlainen, K. 2015. Raportti Teknologia kotihoi-dossa -kyselystä. IkäOTe-hanke. Julkaisematon raportti.

18




HYVINVOINTITEKNOLOGIA- ASIANTUNTIJAN ROOLI IKÄIHMISTEN PALVELUISSA

Kunnan seniorineuvonta on usein ensim-mäinen paikka, johon ikä ihminen tai hä-

nen läheisensä ottaa yhteyttä, kun arki ei enää suju entiseen malliin. Siel tä saa tie-toa esimerkiksi kotiin an net ta vista palveluis-ta, harrastus- ja vir kis tys toiminnasta sekä taloudellisista etuuk sista. Seniorineuvonta auttaa asia kasta löytämään hänelle yksilöl-lisesti sopi vat vaihtoehdot. Mikäli asiakkaan tilannetta ja palvelutarvetta on syytä arvi-oida tarkemmin, ohjataan hänet palveluoh-jaukseen.

Ohjaustilanteessa saatu tieto teknolo-gisista ratkaisuista kotona asumisen tuek-si on asiakkaalle ensiarvoisen tärkeää. Yksittäisellä työntekijällä ei kuitenkaan ole välttämättä tietoa eri mahdollisuuksista. Kuluttajille suunnattuja tuotteita ja laitteita tulee markkinoille jatkuvasti ja niistä ajan tasalla pysyminen on haastavaa muiden työtehtävien ohessa. Ikäihmisten palve-luissa työskentelevä hyvinvointiteknolo-gia-asiantuntija voisi seurata markkinoille tulevia uutuuksia ja niistä saatuja käyttö-kokemuksia sekä perehdyttää henkilöstöä laitteisiin ja tuotteisiin. Tarvittaessa hän voi miettiä työntekijän, asiakkaan ja tämän lä-heisen kanssa eri vaihtoehtoja ja niiden so-

Kuva 1. Teknologiatuotteiden esittely alka-massa IkäOTe-hankkeen ja Seniorineuvonta Ankkurin järjestämässä Ikäihmisten tekno-logiatempauksessa syksyllä 2016. Kuva: Tuula Kiviniemi.

19

veltumista asiakkaan arkeen. Ikäihmiset ja heidän läheisensä ovat halukkaita maksa-maan arkea helpottavasta tai arjen turvalli-suutta lisäävästä teknologiasta, kun saavat tietoa ratkaisun toiminnasta ja hyödyistä arkeen (Intosalmi ym. 2013).

Valtiontalouden tarkastusviraston vuon-na 2015 julkaiseman tarkastuskertomuk-sen mukaan kunnissa ei ole varauduttu riittävästi siihen, että yhä useampi ikäih-minen asuu kotona. Teknologisista ratkai-suista on käytössä yleisimmin turvapuhelin ja siihen liitettävät lisälaitteet. Yhtenä syy-nä tähän on se, että valtion ohjaus ja tuki teknologian käyttöönotolle on riittämätöntä. Myös teknologian käyttöönoton ja käytön aiheuttamat kustannukset suhteessa syn-tyviin säästöihin ovat selvittämättä.

Hyvinvointiteknologia-asiantuntijan osaa mista voidaan hyödyntää teknologian

• Kokoaa tietoa muiden organisaatioiden käyttökokemuksista hankittavasta tekno logiasta • Osallistuu vaatimusmäärittelyihin ja yritystapaamisiin hankintaprosessin aikana• Osallistuu kustannus- ja hyötyanalyysien laadintaan• Osallistuu työryhmän jäsenenä pohdintaan teknologian mukanaan tuomista muutoksista

organisaation toimintaan• Nostaa hankintaprosessissa esille teknologiaa käyttävän henkilöstön ja asiakkaiden tarpeet

• Osallistuu teknologian käyttöönoton suunnitteluun • Osallistuu käyttöönoton aikataulun laatimiseen• Osallistuu käyttökoulutuksien suunnitteluun ja toteutukseen• Suunnittelee miten ja mitä palautetta käyttöönotosta kerätään sekä koostaa kerätyn

palautteen• Tukee työyksikköä teknologian käyttöönotossa ja käytön vakiinnuttamisessa• Toimii organisaation yhteyshenkilönä teknologian toimittajan suuntaan

• Seuraa markkinoille tulevaa teknologiaa• Järjestää teknologiaesittelyjä tai -näyttelyjä ammattilaisille ja asiakkaille• Tekee yhteistyötä teknologiaa toimittavien yritysten kanssa• Tekee yhteistyötä esim. järjestöjen kanssa ikäihmisten teknologiataitojen parantamiseksi• Osallistuu käytössä olevan teknologian hyötyjen arviointiin• Tukee työyksikköjä teknologian käytössä• Käynnistää nopeita teknologiakokeiluja

Teknologian hankinta

Teknologian käyttöönotto

Teknologian käyttö

Kuva 2. Modern Welfare Seminar Kare-lia-ammattikorkeakoululla keväällä 2016. Yleisö tutustumassa IkäOTe-hankkeen Jelp-pisalkkuun ja Memoera-peliin, joka kokeilun jälkeen otettiin käyttöön Joensuun kaupun-gin päiväkuntoutuksessa. Kuva: Päivi Sihvo.

Kuvio 1. Hyvinvointiteknologia-asiantuntijan tehtäviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottavassa organisaatiossa.

20

hankinnassa, käyttöönotossa ja käytössä (ks. kuvio 1). Hankintayksikkö hallitsee kil-pailutukseen liittyvät prosessit ja lainsäädän-nön, mutta heillä ei ole tietämystä tarpeista ja toiveista, joita teknologiaa käyttävällä henkilöstöllä tai asiakkailla on. Hyvinvoin-titeknologia-asiantuntija voi toimia eri- t yis osaajana hankintayksikön ja käyttäjien välillä, osallistua teknologiaa koskevaan vaatimusmäärittelyyn ja hankintaprosessin aikaiseen yritysyhteistyöhön kilpailutusme-nettely huomioiden.

Hyvinvointiteknologia-asiantuntijan am - mattitaitoa voidaan myös hyödyntää pohdit-taessa sitä, mitä teknologinen ratkaisu orga-nisaatiolle merkitsee, millaisia investointeja käyttöönotto vaatii sekä vaatiiko teknolo-gian pitkäjänteinen hyödyntäminen muu-toksia organisaation strategisiin linjauksiin. Teknologisen ratkaisun käyttöönottoproses-sissa hyvinvointiteknologia-asiantuntija on organisaation johdon tai esimiehen kump-pani ja tuki mietittäessä sitä, mitä muutok-sia työn tekemiseen ja toimintatapoihin on tehtävä, jotta teknologiasta saadaan kaik-ki hyödyt mahdollisimman tehokkaasti käyt-töön. Hänen osaamistaan hyödynnetään suunniteltaessa teknologian käyttöönoton toteutusta ja aikataulua yhteistyössä tekno-logian toimittajan ja työyksikön kanssa. Hän voi myös osallistua käyttöönoton aikaisen palautteen keräämiseen ja olla mukana suunnittelemassa sitä, miten käytön vakiin-tuessa arvioidaan ratkaisun käyttöä ja hyötyjä. Hyvinvointiteknologia-asiantuntija

voi tarpeen mukaan toimia organisaation yhteyshenkilönä palvelun tai teknologisen ratkaisun toimittaneen yrityksen suuntaan.

Teknologia-asiantuntija voisi tukea ja tehdä yhteistyötä esimerkiksi kolmannen sektorin kanssa ikäihmisten teknologia-taitojen parantamiseksi. Tehtävänkuvaan soveltuu myös pienimuotoinen näyttelytoi-minta hyvinvointiteknologiaan liittyen (ks. kuvat 1-2). Tietoa olemassa olevista tuot-teista ja laitteista tarvitsevat ammattilaisten lisäksi myös ikääntyvät asiakkaat ja heidän läheisensä.

IkäOTe-hankkeessa Joensuun kaupun-gilla työskennellyt hyvinvointitekno logia-asiantuntija teki kaikkia edellä mainittuja asioita. Tulevaisuudessa teknologia-asian-tuntija ja työyksiköissä työskentelevät tek-nologiavastaavat esimiestensä tuella mah dollistaisivat teknologian tehokkaan käyttöönoton ja jatkuvan tuen käytölle, kunhan heille vain varataan työaikaa tek-nologiaan liittyviin asioihin.

Lähteet

Intosalmi, H., Nykänen, J. & Stenberg, L. 2013. Teknologian käyttö ja asenteet 75−89-vuotiailla - Raportti kyselytutkimuksesta. KÄKÄTE-projekti.

Seniorineuvonta Ankkuri. http://www.joensuu.fi/seniorineuvonta-ankkuri [luettu 4.11.2016]

Valtiontalouden tarkastusvirasto. 2015. Teknisten apuvälineiden hyödyntäminen kotiin annettavissa vanhuspalveluissa. Valtiontalou den tarkastusviras-ton tarkastuskertomus 3/2015.

21

Valokuvat: Varpu Heiskanen

22

Ari TarkiainenYTT, projektipäällikkö, IkäOTe-hanke, Karelia-ammattikorkeakoulu

Päivi SihvoTHM, asiantuntija, IkäOTe-hanke, Karelia-ammattikorkeakoulu

AMMATTIKORKEAKOULUN TKI-TOIMINTAA JALKAUTTAMASSA IKÄOTE-HANKKEESSA

vän kautta. Ideana on asettaa keskiöön yhä selkeämmin ammattikorkeakoulujen erityislaatua ilmentävä TKI-toiminta, joka voidaan jakaa erilaisiin toimintaa ohjaaviin jännitekenttiin. Kentät on kuviossa nume-roitu yhdestä kolmeen. Ajatus on, että näi-den kenttien avulla voidaan täsmentää ja konkretisoida monimutkaista TKI-toimintaa ammattikorkeakouluissa.

Ensimmäinen jännitekenttä (1) kuvaa kehittämistoiminnan suhdetta TKI-toimin-taan. Ammattikorkeakoulut ovat ensisijai-sesti koulutusorganisaatioita, jotka pyrkivät vaikuttamaan opetusta ja koulutusta kehit-tämällä alueensa ympäristöön ja työelämän kehitykseen. Tämä kenttä on perinteisesti ymmärretty ammattikorkeakoulujen teh-täväksi ja liian usein ainoaksi tehtäväksi. Ammattikorkeakoulujen selkeä tavoite on kehittää opetusta ja pedagogiikkaa yhteis-työssä työelämän kanssa.

Toinen jännitekenttä (2) jäsentää am-mattikorkeakouluissa tapahtuvan tutki-mustoiminnan suhdetta TKI-toimintaan. Ammattikorkea koulu ja ei voi pitää perinteisi-nä tutkimuslaitoksina, mutta ammattikorkea-koulut ovat vahvistaneet tutkimusulottuvuutta omassa toiminnassaan. Tämä näkyy sii-nä, että ammattikorkeakouluilla ei ole itsel-

Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminta muutoksessa

Uuden ammattikorkeakoululain (L14.11. 2014/932) mukaan ammattikorkea-

koulujen alueellisuus ja aluevaikuttavuus korostuvat. Ajatellaan, että ammattikor-keakoulut ovat käytännönläheisiä ja niiden toiminta keskittyy soveltavaan tutkimuk-seen ja kehittämiseen. Voisi myös sanoa, että ne ovat yliopistoja selkeämmin toteut-tamassa niin sanottua kolmatta tehtävää. Usein tämä tulkitaan alueen laaja-alaiseksi yritys- ja elinkeinotoiminnan ja työelämän kehittämiseksi (Maassen ym. 2012).

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoi-minta (TKI) haastaa perinteisen vahvasti koulutuslähtöisen kehittämisen ja tuo sen rinnalle uusia isojakin haasteita ammatti-korkeakouluille. Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminta voidaan hahmottaa komplek-siseksi tai hybridiksi toiminnaksi, jonka dy-namiikka rakentuu erilaisten TKI-toimintaa ohjaavien jännitteiden kokonaisuudeksi tai järjestelmäksi.

Kuvio 1 (Tarkiainen 2014) pyrkii hah-mottamaan TKI-toiminnan ammattikorkea- koululle asetettujen tehtävien – koulutus-tehtävän, työelämätehtävän ja aluetehtä-

23

lään jatkokoulutuspolkua kuin maisteritason opintoihin. Tietyt nimikkeet, kuten professo-rin nimike, on haluttu säilyttää yliopistoilla. Rajankäynti yliopistollisen ja akateemisen tutkimuksen välillä on liukuva ja monesti sangen vaikea tehdä. Ammattikorkeakoulut painottavat, että niiden harjoittama tutkimus on soveltavaa työelämälähtöistä tutkimus-ta, mutta tutkimuksen suhde akateemiseen tutkimukseen on epäselvä. Toinen monesti esiin nouseva argumentti on ketteryys ja no-peus. Ammattikorkeakoulut eivät siis lähtö-kohtaisesti tee perustutkimusta eikä niiden tutkimustoiminta pyri aikasarjoihin tai mui-hin akateemista tutkimusta luonnehtivaan toimintaan.

Ammattikorkeakoulujen tutkimuksesta on alusta alkaen käyty kiistelyä ja rajanveto on ollut hankalaa. Yksi tapa tulkita ammat-tikorkeakoulujen tutkimustoiminta on puhua tutkivasta kehittämisestä erotuksena kehit-tävästä tutkimuksesta. Tällä viitataan siihen, että pääpaino on kehittämisessä ja siinä käytettävät välineet täyttävät tutkimuksen

tunnusmerkit. Pääpaino on työelämän tar-peista nousevassa soveltavassa tutkimuk-sessa, jossa on vahva kehittämiselementti.

Kolmas jännitekenttä (3) yhdistää in-novaatiotoiminnan ammattikorkeakoulu-jen toimintaan. Tämä kenttä on kaikkein epäselvin ja se ei juuri jäsenny keskus-teluissa. Ei ole kovinkaan selvää, mitä in-novaatiotoiminnalla tarkoitetaan ja miten ammattikorkeakoulut näkevät innovaatiot aluekehityksen, työelämän ja opetuksen kehittämisen näkökulmasta. Innovaatiotoi-mintaa on pitkään yritetty yhdistää ammat-tikorkeakoulujen toimintakenttään, mutta vieläkään ei ole selvää, mitä sillä tarkoite-taan (ks. Arnkil ym. 2010).

Ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan liittäminen innovaatiopolitiikan kansallisiin linjauksiin on ollut pitkään yllättävän mo-nimutkainen tehtävä. Haastavan asiasta tekee se, että työorganisaatioiden kehittä-mistä ei ole mielletty osaksi tiede- ja tek-nologiapolitiikkaa kuin aivan viime vuosina. Myöskään innovaatiopolitiikkaa ei ole ym-

KEHITTÄMINEN

KOU

LUTU

S

INNOVAATIO

TUTKIMUS

TYÖELÄMÄ

ALUEKEHITYS

Näkökulmat- Opettaja- Opiskelija- Työelämä- Aluekehitys

INNOVAATIO

TUTKIMUS

TKI

KEHITTÄMINEN

Kuvio 1. Ammattikorkeakoulun kolme tehtävää (Tarkiainen 2014).

24

märretty laajana kaikkia toimijoita kosket-tavana toimintana. Nyt aivan viime vuosina innovaationäkökulma on tullut EU:n kautta keskeiseksi osaksi kaikkea TKI-toimintaa.

Jotta ammattikorkeakoulun TKI-toimin-ta saisi sille kuuluvan roolin ja sille voitaisiin luoda oma strategia, tarvitaan uusia käy-tännön ja teorian yhdistäviä avauksia ja nä-kökulmia, jotka auttavat kaikkia toimijoita käytännön kehittämistyössä. IkäOTe-han-ke on osaltaan avannut mahdollisuuden kehittää ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa yhdes-sä työelämän, opettajien ja opiskelijoiden yhteistyönä.

IkäOTe-hanke ja sen tausta-ajattelu

IkäOTe-hanke ja sen tavoitteet on alusta pi-täen ymmärretty oppimisen näkökulmasta ja hanketta voi tarkastella monimutkaise-na oppimisprosessina, jossa erilaiset oppi-misprosessit leikkaavat toisiaan. Tällainen oppimisverkosto on yksi tapa hahmottaa työelämän ja ammattikorkeakoulun välis-tä dialogia ja vuorovaikutusta. Hankkeen erityisenä kiinnostuksen kohteena on ollut hyvinvointiteknologia ja sen käyttöönotto. Miten teknologia muuttaa palveluproses-seja? Entä miten loppukäyttäjät ottavat uudet teknologiset sovellukset vastaan? Hankkeessa korostetaan, että teknologian käyttöönottoa voidaan edistää ja tukea. Tätä monimukaista interventioprosessia voidaan tarkastella oppimisverkostona ja –prosessina (Holma 2004) .

IkäOTe-hanke voidaan asettaa tällaisen oppimisen viitekehykseen, jolloin on mu-kana monenlaisia sisäkkäisiä ja toisiaan leikkaavia oppimisprosesseja ja –syklejä. Tällaisessa katsannossa on erotettavis-sa kaksi oppimisen perussykliä (Ramstad 2011). Ensimmäinen sykli (emt.) keskittyy

työorganisaation paikallisen toiminnan ke-hittämiseen ja erityisesti asiakkaiden ja ul-kopuolisten asiantuntijoiden rajapintaan. Tämä on tarkoittanut IkäOTe-hankkeessa uusien toiminta-areenojen ja –käytäntö-jen kehittämistä. IkäOTe-hanketta voidaan näin tarkastella eräänlaisena oppimispe-linä, jossa eri pelaajat pyrkivät saamaan oman pelinsä onnistuneesti päätökseen. Käytännössä se on tarkoittanut kotihoi-don henkilöstön ja johdon oppimisen on-nistumisen edellytysten analyysia sekä itse ikäihmisten oppimisen reunaehtojen hah-mottamista. Myös opiskelijoiden oppimis-ta on haluttu katsoa käytännön oppimisen näkökulmasta.

Toisen syklin tavoitteena on löytää ylei sempiä oppimisen mekanismeja, joil-la kehittämistä tuetaan (Ramstad 2011). Tä mä sykli on ollut mukana hankkeen si-säisessä työskentelyssä ja se on tarkoit-tanut ammattikorkeakoulun TKI-ryh män ja opettajien osaamisyhteisön toiminnan ke-hittelyä. Tässä erityistä huomiota on kiin-nitetty työelämän haasteisiin ja eri tyisesti teknologian käyttöönottoon. Teknologia on usein ymmärretty kapea-alaisesti joko lain-omaiseksi välttämättömäksi koneeksi tai pelkäksi työkaluksi.

Molemmissa sykleissä tietoa levitetään erilaisten yhteistyömekanismien kuten ref-leksiivisyyden ja dialogisuuden kautta. Näillä tuetaan osallistumista, yhteistä op-pimista ja kehittämistä. Refleksiivisyyteen pohjaava oppiminen pyrkii luomaan yhteis-tä ymmärrystä ja tietoisuutta kehittämiseen liittyvistä eri tekijöistä.

IkäOTe-hankkeessa oppimissyklit näyt täytyivät eräänlaisena dialogisena jatku mona, jonka alussa hahmotellaan työ organisaation kehittämistarpeet. Näitä ke hit tämistarpeita ovat perusolettamusten kriittinen tarkastelu, tarveanalyysi, tavoi-teasettelu, työpajat, vierailut ja erilaisten käytäntöjen analysointi. Punaisena lanka-

25

na kehittämistarpeiden hahmottelussa on ollut osaaminen ja uuden oppiminen. Li-säksi on pyritty herättämään keskustelua ja yhteistyötä olemassa olevien työkäytän-töjen muuttamiseksi. Tähän vaiheeseen on perustettu erilaisia kehittämisryhmiä, suunniteltu koulutusta sekä yritetty hah-mottaa laajempaa kokonaisuutta.

Viimeinen vaihe koostuu uusien käy-täntöjen ja ratkaisujen kriittisestä arvioin-nista uudella tavalla. Tämä osio toteutuu Karelia-ammattikorkeakoulun omassa julkaisussa, jossa käsitellään hankkeen edistymistä ja sen mukanaan tuomia uu-sia käytäntöjä. Tarkoituksena on etsiä sy-vempiä oppimista edistäviä ja rajoittavia tekijöitä koko hankkeen kokonaisuudessa. Erityistä huomiota on kiinnitetty monialai-suuden haasteeseen eli siihen, miten eri aloja edustavat opiskelijat ja opettajat se-kä käytännön työelämä voivat linkittyä uu-della tavalla toisiinsa (vrt. Hakkarainen ym. 2005). IkäOTe-hankkeen aikana on muo-dostunut uusia käytäntöjä, jotka paremmin vastaavat ammattikorkeakoulun perusteh-täviin. Näitä tarkastellaan seuraavaksi.

Yhteisöllistä ja monialaista kehittämistyötä IkäOTe-hankkeessa

Hyvinvointiteknologiaan ja sen käyttöön liit-tyvä osaaminen korostuu entistä enemmän ikäihmisten parissa tehtävässä kotihoidon työssä. Hyvinvointiteknologia, joka sisältää tietotekniset ja tekniset ratkaisut ja palvelut, on kehittymässä huimaa vauhtia digitalisaa-tion ja tekoälyn kehittymisen myötä. Kai-vo-oja (2016) esittääkin, että digitalisaation tulisi olla hyvinvointiteknologiaa, koska se vaikuttaa ihmisen arkeen. Kehittyvän hyvin-vointiteknologian avulla tapahtuva ikäihmi-sen toimintakyvyn, terveyden, hyvinvoinnin, elämänlaadun tai itsenäisen suoriutumisen ylläpito ja parantaminen saavat uusia merki-tyksiä. Samalla tämä tuo uusia osaamisalu-eita, jotka tulee huomioida sekä sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa että henkilöstön osaamisen kehittämisessä.

IkäOTe-hanke on tarjonnut mahdollisuu-den perehtyä syvällisesti hyvinvointitekno-logioihin ja niiden uusiin käyttösovelluksiin ikäihmisten kotihoidossa. Hanke on antanut

-sykli

2. sykli

Tiedontuotanto

PalvelutoimintaOsaamisen kehittäminen

Innovaatiotoiminta

IkäOTe-sykli

1. Tarveanalyysi

2. Muutokset3. Arviointi

4. Uudet käytännötToimintojen kehittäminen

1. sykli

Kuvio 2. Yhtäaikaiset toimintajärjestelmän ja sen edellytysten oppimissyklit (mukaellen Ramstad 2011)

26

mahdollisuuden kehittää niin opiskelijoiden kuin opettajien sekä kotihoidon henkilös-tön osaamista. Pedagogisesti IkäOTe-han-ke on tarjonnut aidon työelämäkontekstin, monialaisen yhteisöllisen oppimisympäris-tön, jossa oppiminen ja kehittäminen ovat tapahtuneet tutkivaa ja kokemuksellista oppimista hyödyntäen (ks. myös Pihlainen ym. 2016). Monialainen ja –ammatillinen yhteistyö on tärkeä osaamisalue sosiaa-li-, terveys- ja kuntoutusalan koulutuksissa ja työelämässä (esim. Katisko ym. 2014) ja se korostuu myös tulevassa sote-uudis-tuksessa. Hankkeen kehittämistyössä on pyritty löytämään uusia mahdollisuuksia monialaisiin ja monitoimijaisiin kohtaami-siin ja yhteistyön tekemiseen sekä TKI-in-teraktion toteuttamiseen.

Monialainen kehittäjäyhteisö kehittämistyön ja TKI-toiminnan mahdollistajana

Teknologian käyttöönottoon liittyy käyttä-jälähtöisyys ja monialaisuus. Monialaisen yhteisöllisen kehittämisen edistämiseksi hankkeen alussa perustettiin ammattikor-keakouluun monialainen kehittäjäyhteisö, joka koostui musiikin, tekniikan ja sosiaa-li-, terveys-, kuntoutus- ja media-alan opet-tajista sekä IkäOTe-hankkeen Joensuun kaupungin ja Karelia-ammattikorkeakoulun työntekijöistä. Taustalla yhteisön työsken-telyssä oli innovatiivinen osaamisyhteisö-ajattelu (Osaamisyhteisöt, ks. http://www.eosmo.fi/tyokirja/tyokirja.html). Yhteisö on yhdessä suunnitellut ja toteuttanut hank-keen kehittämistyötä ja opetuksen integ-raatiota. Työelämän edustajan mukanaolo osaamisyhteisössä on ollut erityisen tär-keää, jotta opiskelijoiden oppiminen ja työskentely on voitu integroida sujuvas-ti hankkeessa toteutettuihin hyvinvointi-teknologiakokeiluihin. Käyttäjälähtöistä ja

osallistavaa suunnittelua toteutettiin esi-merkiksi kuvapuhelinkokeilussa, jossa suunniteltiin etähoidon ja -palvelun sisältöä sekä asiakaslähtöistä teknologian käyttöä.

Monialaista oppimista hankkeen toimintaympäristössä

IkäOTe-hanke on tarjonnut myös opiske-lijoille sosiaalisen ja monialaisen oppimis-ympäristön. Hankkeen kehittämistyöhön on osallistunut monialainen opiskelijajoukko, kuten sairaanhoitaja-, sosionomi-, fysiote-rapeutti-, medianomi- ja insinööriopiskelijoi-ta. Opintojaan on suorittanut hankkeessa yhteensä lähes 400 opiskelijaa. Osa opis-kelijoista on suorittanut hankkeen kehittä-mistyöhön liittyviä opintojaan Voimalassa eli Karelia-ammattikorkeakoulun monia-laisessa oppimis- ja palveluympäristössä tapahtuneessa harjoittelussa ja osa opintoi-hin liittyvällä opintojaksolla. Opiskelijat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet moniammatilli-sessa yhteistyössä erilaisia työtehtäviä yh-dessä asiakkaiden ja työelämätoimijoiden kanssa opettajien, Voimala-koordinaattorin ja työelämätoimijoiden valmentavassa oh-jauksessa. Opiskelijoiden tekemiä tehtäviä IkäOTe- hankkeessa ovat olleet:

• Hyvinvointiteknologiasalkun eli Jelppi-salkun kokoaminen, hyvinvointitekno-logian esittely sen avulla eri tilaisuuk-sissa. Salkun suunnittelun taustalla on ollut KÄKÄTE-projektissa koottu tekno-logianäyttely.

• Hankkeen kokeiluihin liittyvän tutkimus- ja selvitysaineiston keruu ja alustava analysointi

• Asiakkaiden ja heidän omaistensa oh-jaus hyvinvointiteknologian käyttöön (esim. paikannuslaite ja kuvapuhelin-kokeilut, eri tapahtumat)

27

• Hyvinvointiteknologian käyttöönottoon ja käyttöön sekä uusiin hyvinvointitek-nologioihin perehtyminen ja näyttöön perustuvan tiedon kokoaminen (esim. robotiikka, vuorovaikutusteknologia) sekä erilaiset selvitykset (esim. kuva-puhelimen käytettävyystestaus)

• Hankkeen eri tapahtumien järjestelyt• Vuorovaikutusteknologian (kuvapuhelin)

käyttöönottoon liittyvät tehtävät • Asiakkaiden ohjaus, tuki ja asiakastyö

kuvapuhelimen välityksellä• Ohjelmantuotanto, videoiden suunnitte-

lu ja teko monialaisesti• Virtuaaliryhmän suunnittelu ja toteutus

asiakkaille• Opinnäytetyöt

Opiskelijat ovat oppineet hankkeessa mo-nia tulevaisuuden työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja kuten hyvinvointiteknolo-gioiden mahdollisuuksia ja käyttöä asia-kastyössä, asiakkaan kohtaamista ja ohjaamista, tutkimuksen tekemistä sekä erilaisia työelämätaitoja, kuten epävarmuu-den ja paineensietoa, luovaa ongelmanrat-kaisua ja moniammatillista työskentelyä (Sihvo & Nykänen 2016). Opiskelijoiden osuus hankkeen tutkimusaineiston keruus-sa on ollut merkittävä.

Joensuun kaupungin kuvapuhelinko-keilu on antanut mahdollisuuden ammatti-korkeakoulun opettajille ja opiskelijoille olla mukana kehittämässä etähoitoa ja -kun-toutusta kiinteässä yhteistyössä kotihoidon työntekijöiden ja kuvapuhelimen teknolo-giatoimittajan kanssa. Opiskelijat ovat ol-leet kokeilussa mukana tasavertaisina ja vastuullisina kehittäjäkumppaneina, mikä on koettu merkitykselliseksi. Esimerkiksi hoitotyön ja media-alan opiskelijat kokivat hyvinvointivideoiden tekemisen yhdessä opettavaisena ja hyödyllisenä projektina, jonka tuloksena on syntynyt laadukkaita videoita ikäihmisten helposti katsottavaksi

muun muassa kuvapuhelimen välityksellä. Opiskelijat ovat myös tehneet asiakastyö-tä kuvapuhelimen välityksellä esimerkiksi ns. virtuaalisairaanhoitajina (telehoitotyö, Ahonen ym. 2016) (kuva 1) sekä virtuaali-sen ryhmätoiminnan toteuttamisessa. Asi-akkaiden kohtaamiset virtuaalisesti ovat tuoneet uusia ulottuvuuksia kohtaamisiin ja työn toteuttamiseen.

IkäOTe-hanke on mahdollistanut myös uusien innovaatioiden kehittelyn. Keväällä 2016 järjestettiin Draft Impact –haku, joka suunnattiin IkäOTe-hankkeelle. Draft-ohjel-man kautta Karelia-ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston opiskelijoilla ja hen-kilöstöllä oli mahdollisuus saada rahoitus-ta innovatiivisen liikeidean testaamiseen ja kehittämiseen. Hanke järjesti yhdessä Ky-ky-hankkeen kanssa kolme ideointityöpa-jaa, joissa ideoitiin ja innovoitiin ikäihmisten palveluihin liittyviä uusia asioita. Pajoihin osallistui monialainen opiskelijajoukko ja työelämän edustajia. Pajat koettiin tarpeel-lisina ja innostavina ja siellä syntyi innova-tiivisia ideoita. (Leminen & Sihvo 2016.) IkäOTe-hankkeen tukemaan Draft-proses-siin valittiin kolme ideaa, jotka liittyivät ikäih-misille suunnatun hyvinvointiteknologian ja kotiin vietävän palvelun kehittämiseen. Monialaiset ja monitoimijaiset ideointi- ja kohtaamistyöpajat tulisi jatkossa toteuttaa osana normaalia Draft-toimintaa, integroi-tuna opintoihin ja eri toimintaympäristöissä.

Kotihoidon henkilöstön osaamisen kehittäminen

Kotihoidon henkilöstöllä on merkittävä rooli teknologian käyttöönotossa ikäih-misille. Teknologiakokeiluihin on liittynyt henkilöstön valmennusta. Hankkeessa on suunniteltu myös hyvinvointiteknologian asiakaslähtöistä käyttöönottoa tukeva op-pimispolku ja valmennusprosessi. Valmen-

28

nuksessa on nostettu esille teknologian käyttöönoton hyvät käytännöt ja haasteet, jotka osaksi ovat syntyneet hankkeen tek-nologiakokeiluissa sekä uusia osaamisen kehittämistarpeita. Lisäksi on suunnitel-tu tulevia hyvinvointiteknologiakokeiluja, opeteltu hyvinvointiteknologioiden hyö-dyntämistä asiakastyössä sekä perehdytty teknologian käyttöönottoa tukevaan johta-miseen. Oppimisen tueksi on suunniteltu valmennusmateriaalia. Valmennuksessa, joka toteutetaan syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana, on huomioitu työntekijä-, työ-yhteisö- sekä esimiestaso.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että Ikä-OTe-hanke on sangen kauniisti seurannut tämän artikkelin alussa esitettyä työelä-män oppimisverkostomallia. Hankkeen interventiot ja sen eri työryhmissä käydyt keskustelut ja monet työpajat ovat olleet kiinnostavia oppimisympäristöjä kaikille hankkeessa mukanaolijoille.

Hankkeen aikana toteutettu ammatti-korkeakoulun opetuksen TKI-integraatio on ollut erityisen menestyksellinen ja sen

toteuttamiseen on syntynyt hyviä käytän-töjä. Opiskelijoita on ollut mukana hank-keessa paljon ja heidän työskentelynsä on ollut innovatiivista ja tuloksekasta. Tä-män kaiken on mahdollistanut monialainen kehittäjäyhteisö sekä opettajien ja työelä-mäedustajien innostava opiskelijaohjaus. Teknologiapainotteiset kehittämishankkeet tarvitsevat mitä suuremmassa määrin mo-nialaisen kehittäjä- ja opiskelijayhteisön. Näin voidaan kehittämistyössä päästä ra-joja rikkovaan sekä uusia asioita ja ideoita synnyttävään yhteistoimintaan. Hankkees-sa syntyneiden innovaatioelementtien mu-kaan ottaminen osaksi kehittämistyötä on tavoiteltavaa myös jatkossa.

Ikääntyminen, kotihoidon tarpeen kas-vu, sote-uudistus sekä tulevaisuuden pal-velut ja hoitomuodot uusin teknologisin innovaatioin ovat sosiaali- ja terveyden-huollon tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Robotisaatio ja digitalisaatio sekä etä- ja it-sehoito erilaisten teknologioiden, kuten sen-soreiden ja vuorovaikutusteknologioiden avulla ja välityksellä tulevat mullistamaan kotihoitoa tulevaisuudessa. Hankkeen avulla on päästy tällä muutostiellä askeleen eteenpäin ja rohkeus kohdata tulevat muu-tokset on lisääntynyt.

Kuva 1. Sairaanhoitaja-opiskelija Jemina Virran-talo työskentelemässä kuvapuhelimen välityksel-lä kotihoidon asiakkaiden kanssa. Kuva: Teemu Virrantalo.

29

Lähteet

Ahonen, O., Kouri, P., Liljamo, P., Granqvist, H., Junttila, K., Kinnunen, U-M., Kuure, S., Numminen, J., Salanterä, S & Saranto, K. 2016. Sairaanhoitajaliiton sähköisten terveys palvelujen strategia vuosille 2015–2020. Sairaanhoitajaliitto. https://sairaanhoitajat.fi/wp- content/uploads/2016/01/S%C3%84HK%C3% 96ISET_TERVPALV_STRATEGIA.pdf [luettu 4.12.2016].

Ammattikorkeakoululaki. 14.11.2014/932 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/ 20140932.

Arnkil, R., Järvensivu, A., Koski, P., Piirainen, T. 2010. Exploring Quadruple Helix Outlining user-oriented innovation models. Työraportteja 85/2010 Working Papers. Tampere: Tampereen yliopistopaino.

eOSMO – Osaamisen hallinnan työkirja. 2011. Osaamisyhteisöt. http://www.eosmo.fi/tyokirja/tyo-kirja.html. [luettu 4.12.2016].

Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2005. Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppi-misen sytyttäjänä. Porvoo: WS Bookwell Oy.

Holma, A. 2004. Oppivan alueen vuoropuhelu. Teoksessa Näätsaari, I. Muusan kuiskaus. Turku: Enostone, 97–116.

Kaivo-oja, J. 2016. Teknologinen murros terve-ydenhuollossa. Teoksessa Hoitotyön vuosikirja 2016. Teknologia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Porvoo: Bookwell OY.

Katisko, M.; Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2014. Moniammatillinen ja monialainen osaami-nen sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja liikunta-alo-jen koulutuksessa. Opetushallituksen raportit ja selvitykset 2014:2. Tampere: Juvenes Print. http://www.oph.fi/download/155899_moniammatilli-nen_ja_monialainen_osaaminen_sosiaali_ter-veys_kuntoutus_ja_lii.pdf.

Leminen, M & Sihvo, P. 2016. Opiskelijoiden tuote- ja palveluinnovaatioita ikäihmisten käyttöön. Vasu 3/2016. http://www.karelia.fi/vasu/vasu-42016/kehityskeskustelut/.

Maassen, P., Kallioinen, O., Keränen, P., Pentti-nen, M., Spaapen, J., Wiedenhofer, R., Kajaste, M., Mattila, J. 2012. From the bottom up Evalua-tion of RDI activities of Finnish Universities of App-lied Sciences. Publications of the Finnish Higher Education Evaluation Council 7:2012 [11.9.2012].

Pihlainen, K., Kärnä, E & Sihvo, P. 2016. Opiske-lijoiden oppiminen ja sen tukeminen IkäOTe-kehi-tyshankkeessa. Teoksessa Tuomi, J., Ketola, S. & Nuutinen, L. (toim.). Taito 2016. Oppimisen ydintä etsimässä. Tampereen ammattikorkeakoulun jul-kaisuja. http://julkaisut.tamk.fi/PDF-tiedostot-web/Muut/Taito2016-oppimisen-ydinta-etsimassa.pdf.

Ramstad, E. 2011. The next generation of learning network? Innovation generating model. Teok-sessa Alasoini, T., Lahtonen, M., Rouhiainen, N., Sweins, C., Hulkko-Nyman K. & Spangar T. (eds.) Linking Theory and Praxis. Learning Networks at the Service of Workplace Innovation. Tykes Raportteja 75. Helsinki, 49-66. https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/75_linking_theory_and_practice.pdf.

Sihvo, P & Nykänen, J. 2016. Hyvinvointiteknolo-giaa oppimassa IkäOTe- hankkeessa. Karelia-am-mattikorkeakoulun tiedotuslehti 1/2016.

Tarkiainen, A. 2014. Hyvinvointitiedon uusi paradigma ja suomalaisen ammattikorkeakoulun tki-toiminta Teoksessa Nieminen, A., Tarkiainen, A. ja Vuorio, E. (toim.) Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun Raport-teja 177, 31-41. Tampere: Yliopistopaino.

30

Kaisa PihlainenKT, projektitutkija, IkäOTe-hanke, yliopisto-opettaja, Erityispedagogiikan oppiaine, Itä-Suomen yliopisto

Teija KoskelaKT, IkäOTe-hankkeen projektipäällikkö, yliopistonlehtori, Erityispedagogiikan oppiaine, Itä-Suomen yliopisto

Eija KärnäKT, IkäOTe-hankkeen johtaja, professori, Erityispedagogiikan oppiaine, Itä-Suomen yliopisto

IKÄIHMISTEN OPPIMINEN TEKNOLOGIAN KÄYTTÖTILANTEISSA

tuottaa epäluottamusta omiin oppimiskykyi-hin (Leung, Finlander, McGrenere, Graf & Yang 2010). Teknologian jatkuva ja nopea kehitys edellyttää jatkuvaa oppimista (van Tilborg, Kessels & Hulstijn 2011), koska nykyinen teknologia vanhenee ja korvau-tuu uusilla muutamassa vuosikymmenessä (Wandke, Sengpiel & Sönksen 2012) tai si-tä nopeammin. Toisaalta ikääntyvät ihmiset haastavat teknologian kehittäjiä, sillä tutki-musten mukaan ikääntyneillä ihmisillä on yksilöllisiä oppimisen tarpeita, kuten tarve helposti luettavalle materiaalille, muistiin-panojen tekemiselle ja toistuville harjoitte-lumahdollisuuksille (Bean & Laven 2003).

Saadaksemme selville, millaisena ikä-ihmisten oppiminen näyttäytyy suhteessa teknologiaan, toteutimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen. Tar kastelimme siinä viime vuosina (2009–2014) julkaistuja kan-sainvälisiä, tieteellisissä lehdissä julkaistuja artikkeleita. Tarve kartoitukselle oli ilmei-nen, sillä koottua tietoa ikääntyvien oppimi-sesta suhteessa teknologiaan on olemassa vähän ja edellinen tieteellinen kartoituskin on lähes kymmenen vuoden takaa (Kim 2008). Jatkuvasti muuttuvat teknologiat haastavatkin oppimisen tutkimusta seu-raamaan ikääntyvien oppimiseen liittyviä

Teknologioiden käyttöönottotilanteet ikäihmisillä keskittyvät usein hyvin ar-

kisiin asioihin. Teknologioilla tavoitellaan erilaisten ikään liittyvien muutosprosessien tukemista tai haittojen ehkäisemistä. Joi-denkin teknologioiden avulla voidaan myös korvata iän myötä heikkeneviä taitoja tai valmiuksia. (Mm. Agree 2014; Jamieson, Cullen, Mc-Gee-Lennon, Brewster & Ev-ans 2014; Sixsmith 2013.) Erityisesti ikäih-misillä korostuu henkilökohtaisesti koettu hyötynäkökulma. IkäOTe-hankkeessa on kokeiltu itsenäisen ja kotoisan arjen jatku-mista tukevia teknologioita, kuten lääkeau-tomaattia ja paikannuslaitteita. Muistelupeli puolestaan tarjosi rentoa yhdessäoloa ja kehittävää puuhastelua läheisten ihmisten kanssa. Vastaavat hyödyt nähdään keskei-sinä tekijöinä onnistuneessa ikääntymises-sä (Gatto & Tak 2008).

Koetun hyödyn lisäksi ikäihmisten teknologian käytössä korostuu käytön helppous: Kuinka sujuvasti teknologian käyttöönotto onnistuu? Kuinka laite tai oh-jelma ohjaa toimintaa? Millaista palautetta laite tai ohjelma antaa käyttäjälle toimin-noistaan? Erityisen tärkeää on huomioida ensimmäiset kokeilukerrat, sillä toistuva uuden toiminnon epäonnistunut kokeilu

31

sisältöjä. Saadaksemme mahdollisimman monipuolisen kuvan aiheesta tarkastelim-me artikkeleita sekä tietojenkäsittelytieteen että kasvatus- ja terveysalojen tietokan-noista. Kirjallisuuskatsauksen haku tuotti ensin 3551 artikkelia, joista tarkastelimme lopulta tarkemmin 23 artikkelia.

Tieteellisessä kirjallisuuskatsauksessa painottui teknologian käytön kaksi näkö-kulmaa: ikäihmiset joko opettelivat käyttä-mään teknologiaa tai käyttivät teknologiaa oppimisen välineenä. Teknologian ollessa oppimisen sisältönä ikäihmiset opettelivat eniten käyttämään Internetiä, erityises-ti tiedonhakua, sähköpostia ja sosiaalis-ta mediaa. Lisäksi tutkimuksissa kuvattiin ikäihmisten oppimista käyttämään älypuhe-limia, erilaisia sovelluksia ja digikameroita. Useissa tutkimuksissa ikäihmisten oppimi-sen kuvattiin tapahtuvan koulumaisen oppi-misen tapaan. Tällöin pääpaino oli ohjaajan antamalla opetuksella ja opetus pohjautui etukäteen rajattuihin sisältöihin ja toteutus-tapoihin.

Osassa tutkimuksista ikäihmisten oppi-mista kuvattiin toimintana, jossa keskeistä oli oppimisen sosiaaliset, motivationaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökulmat. Näis-sä tutkimuksissa huomio kiinnittyi oppijan aktiiviseen rooliin ja kontrolliin oppimispro-sessin aikana sekä ongelmanratkaisuun

pohjautuviin toimintoihin. Tutkimuksissa raportoitiin ikäihmisten tietoja viestintä-tekniikan käyttöön liittyvien taitojen paran-tumisesta ja henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisesta sekä esimerkiksi tietoisuu-den lisääntymisestä teknologian käytöstä. Esimerkiksi Sayagon ym. (2013) mukaan ikäihmisten tietoja viestintäteknologian käyttöönottoa voidaan tukea huomioimalla seuraavat asiat. Ikäihmiset tarvitsevat ai-kaa tullakseen itsevarmoiksi tietoja vies-tintätekniikan käyttäjiksi. Tämän lisäksi heillä on oma tapansa oppia ja kognitiivi-set haasteet ovat pysyviä. Monilla ikäihmi-sillä on myös vaikeuksia käyttää oppaita ja käyttöohjeita. Sen takia ikäihmiset suo-sivat kasvokkain tapahtuvaa ohjausta. Li-säksi muistiinpanojen tekeminen tukee oppimista helpottamalla opittavien asioi-den muistiin painamista sekä niiden muis-tista palauttamista. Myös elämänkokemus hyödyttää opitun asian siirtämisessä eri ti-lanteisiin. Toisaalta yritykseen ja erehdyk-seen pohjautuvan toiminnan suosiminen näyttää vähenevän iän myötä.

Kirjallisuuskatsauksen mukaan ikä-ihmiset käyttivät teknologiaa oppimisen välineenä ja oppiminen kohdistui erilais-ten taitojen opetteluun pelien, virtuaali-todellisuuden, robotiikan tai nettisivujen käyttämisen avulla. Tietokonepelejä käy-

Valo

kuva

: Var

pu H

eisk

anen

32

tettiin pääasiassa kognitiivisten taitojen kuten reaktioajan, lyhytkestoisen muistin, jaetun tarkkaavaisuuden tai visuaalisen huomioinnin harjaannuttamiseen. Lähes kaikissa tutkimuksissa osoitettiin, että tek-nologian avulla voidaan kehittää ikäihmis-ten kognitiivisia toimintoja, kuten muistia ja visuaalista hahmottamista.

Ikäihmisten oppiminen IkäOTe-hankkeen teknologiakokeiluissa

Tutkimusten mukaan vuorovaikutukseen uuden teknologian kanssa vaikuttaa hen-kilön ikää enemmän hänen kokemuksen-sa teknologian käytöstä (mm. Maurizio ym. 2015). IkäOTe-hankkeessa lähdettiinkin

rohkeasti kokeilemaan erilaisia turvallisuu-teen ja hyvinvointiin liittyviä teknologioita ikäihmisten kanssa. Käytännön kokemuk-set eri ympäristöissä korostivat erityisesti sitä, kuinka pienillä asioilla voidaan helpot-taa ja tukea ikäihmisten teknologian käyt-töönottoa ja käyttöä arjessa. Teknologian käyttöönottoa helpotti läheisten ihmisten myönteinen suhtautuminen ja kannustus, jotka rohkaisivat ikäihmistä tutustumaan itselle uuteen ja ehkä vieraaseenkin tek-nologiaan. Ikäihmiset tarvitsivat ajoittain käytännön tukea, jota oli hyvä tarjota vä-littömästi ja myönteiseen sävyyn. Lisäksi muistin tueksi oli hyvä kerrata teknologian käyttöä aika ajoin. Teknologian käytön opastuksessa hyödynnettiin suullista vies-tintää, näyttämistä ja konkreettista kokei-lun kautta tapahtuvaa ohjausta.

Valokuvat: Varpu Heiskanen

33

Lopuksi

Ikääntyvien oppiminen teknologian käyt-tötilanteissa on kiinnostava teema, jota on tähän mennessä tutkittu vasta vähän. Yh-täältä on kyse tarkasti rajatuista oppimis-tilanteista ja toisaalta oppimista sisältyy myös epävirallisempiin vertaisoppimisen ja perheen parissa vietettyihin hetkiin. Kes-keistä on kiinnittää huomiota siihen, ket-kä kontrolloivat ikääntyvien teknologian käyttötilanteisiin liittyvää oppimisproses-sia ja millainen rooli ikäihmisillä itsellään on osallistua jaettuun tavoitteenasetteluun ja keskusteluun aiheesta. Yksi tapa tukea ikäihmisten oppimista teknologian käyttö-tilanteissa on osallistaa heidät mukaan jo teknologian suunnitteluun. Jatkossa tarvi-taan myös lisää ikäihmisten oppimisen sosi-aalisiin näkökulmiin ja oppimisympäristöön liittyvää tutkimusta. Ikäihmisten oppimisen tutkiminen teknologian käyttötilanteissa avaa uusia näkökulmia elämänlaajuisen oppimisen tarkasteluun. Tällöin oppimis-ta ajatellaan tapahtuvan kaikkialla, jolloin ikäihmisen toimintaympäristöt, mukaan lu-kien teknologiasovellukset, suunnitellaan heidän oppimistapansa huomioiden. Kuten Amy Chaffin ja Steven Harlow (2005, 326) tiivistävät, ikäihmisten tietokonetaitojen op-pimisen toivoisi tapahtuvan heidän omalla tahdillaan, omalla ajallaan ja siten, että se lisää heidän elämäniloaan.

Lähteet

Agree, E. M. 2014. The potential for technology to enhance independence for those aging with a disability. Disability and Health Journal 7 (1), S33–S39.

Bean, C. & Laven, M. 2003. Adapting to seniors: Computer training for older adults. Florida Libra-ries 46 (2), 5-7.

Chaffin, A. J. & Harlow, S. D. 2005. Cognitive lear-ning applied to older adult learners and techno-logy. Educational Gerontology 31, 301-329.

Gatto, S. L. & Tak, S. H. 2008. Computer, Internet, and e-mail use among older adults: Benefits and barriers. Educational Gerontology 34:800-811.

Jamieson, M., Cullen, B., McGee-Lennon, M., Brewster, S. & Evans, J. J. 2014. The efficacy of cognitive prosthetic technology for people with memory impairments: A systematic review and meta-analysis. Neuropsychological Rehabilitation 24 (3/4), 419-444.

Kim, Y. S. 2008. Reviewing and critiquing com-puter learning and usage among older adults. Educational Gerontology 34:709-735.

Leung, R., Findlater, L., McGrenere, J., Graf, P. & Yang, J. 2010. Multi-Layered interfaces to improve older adults´ initial learnability of mobile applica-tions. ACM Transactions on Accessible Computing 3 (1), 1-30.

Maurizio, B., Koettl, J. & Sinnott, E. 2015. Golden Aging: Prospects for healthy, active, and prosper-ous aging in Europe and Central Asia. Washing-ton, DC: World Bank.

Sayago, S., Forbes, P. & Blat, J. 2013. Older people becoming successful ICT learners over time: Challenges and strategies through an ethnographical lens. Educational Gerontology 39 (7), 527-544.

Sixsmith, A. 2013. Technology and the challenge of aging. Teoksessa A. Sixsmith & G. Gutman (toim.) Technologies for active aging. International perspectives on aging. New York: Springer.

van Tilborg, I. A., Kessels, R. P. & Hulstijn, W. 2011. Learning by observation and guidance in patients with Alzheimer’s dementia. NeuroReha-bilitation 29 (3), 295-304.

Wandke, H., Sengpiel, S. & Sönksen, M. 2012. Myths about older people’s use of information and communication technology. Gerontology 58 (6), 564-570.

34




TEKNOLOGIAKOKEILUJEN TULOKSIA

hyvinvointiteknologia-asiantuntija selvitti olemassa olevia ratkaisuja ja niitä tarjoavia yrityksiä. Paikannuslaitteita ja helppokäyt-töisiä videoyhteyksiä tarjoavat yritykset kutsuttiin esittelemään ratkaisujaan tilai-suuksiin, joissa kuultiin myös kokemuksia vastaavia kokeiluja tehneistä kunnista ja järjestöistä (kuvat 1-2). Kokeiltavien tek-nologioiden valinta tapahtui moniammatil-lisen työryhmän yhteistyönä tilaisuuksien

Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointi-teknologiat (IkäOTe) -hankkeen yhtenä

tavoitteena oli turvallisuuteen ja vuorovai-kutukseen liittyvien teknologisten ratkai-sujen kokeileminen Joensuun kaupungin kotihoidossa. Kokeilujen tarkoituksena oli arvioida ratkaisujen soveltuvuutta ja hyö-tyjä ikäihmisten palveluihin.

Asiakkaiden ja kotihoidon tarvetta vas-taavan teknologian löytämiseksi hankkeen

Kuva 1. Isoisää etsimässä – paikannusratkaisuja kotihoitoon -tilaisuus kokosi yhteen ammat-tilaiset ja ratkaisuja toimittavat yritykset syksyllä 2015. Kuva: Päivi Sihvo.

35

jälkeen. Kokeiltaviin teknologioihin liittyvät hankintapäätökset tehtiin hankerahoittajan ja Joensuun kaupungin edellyttämien me-nettelytapojen mukaisesti.

Teknologiakokeilun suunnitteluun osal-listuivat hanketoteuttajien lisäksi yrityksen edustajat ja nimetyt vastuuhenkilöt kotihoi-don eri yksiköistä, joissa kokeilut käytän-nössä toteutettiin. Laitteiden käyttöönoton jälkeen toteuttajatahot kokoontuivat sään-nöllisesti seurantapalavereihin, joissa ar-vioitiin kokeilun etenemistä, tuloksia ja mahdollisia kehittämistarpeita (kuva 3).

Teknologiakokeilujen kesto vaihteli kol-mesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Tau-lukossa 1 esitellään kokeillut teknologiat, kokeiluihin osallistuneet tahot ja kokeilui hin osallistuneiden ikäihmisten määrä. Lisäk-si kerrotaan kokeilujen tavoitteet, mittarit ja keskeiset tulokset sekä ehdotukset jat-kotoimenpiteiksi. Teknologiakokeiluja to - teutettiin Joensuun, Outokummun ja Kon-tiolahden kotihoitoalueilla sekä päivä-kuntouksen yksiköissä. Kolmen kunnan alueella toimiva palveluohjaus koordinoi asiakkaiden rekrytointia sekä integroi tur-valaitteiden käyttöönottoa olemassa oleviin käytänteisiin. Joensuun kaupungilla työs-kennellyt hyvinvointiteknologia-asiantun -

tija toimi kokeilujen organisoijana. Hän te-ki tiivistä yhteistyötä muiden hanketoimijoi-den kanssa.

Teknologiakokeilun ja myös käyttöön-oton tärkeä vaihe on johdon ja henkilöstön si tou tuminen teknologian käyttöönottopro-sessiin. IkäOTe-hankkeessa henkilöstön sitoutuminen pyrittiin varmistamaan ot ta-malla heidät mukaan kokeiltavan tek nolo - gian valintaan sekä kokeilujen suun nitte-luun ja seurantaan käytännön toteutuksen lisäksi.

Teknologian käyttöönoton kriittinen vai-he on ratkaisusta hyötyvien asiakkaiden tunnistaminen. Jotta teknologisesta ratkai-susta hyötyvät asiakkaat voidaan tunnis-taa, on henkilöstön tunnettava tek nologia ja sen tarjoamat mahdollisuudet (kuvat 4-5). Ammattilaisten innostus myös välittyy asi-akkaalle ja parhaimmillaan edesauttaa sitä, että asiakas uskaltaa ottaa laitteen käyttöön.

Merkittävää on myös se, että teknolo-gista ratkaisua uskalletaan tarvita riittävän aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi lääk e-automaattikokeilussa havaittiin, että suurin hyöty saavutettiin asiakkailla, joilla alkoi ol-la haasteita itsenäisen lääkehoidon toteut-tamisessa, mutta jotka eivät vielä tarvinneet muita kotihoidon palveluita.

Kuva 2. Ollaan yhteydessä -tilaisuus tarjosi mahdollisuuden keskustella yrityksen edus-tajan kanssa heidän kuvapuhelinratkaisun ominaisuuksista. Kuva: Päivi Sihvo.

Kuva 3. Kokeilujen seurantapalavereissa hyödynnettiin videoyhteyksiä. Kuva: Ikä-OTe-hanke.

36

Taul

ukko

1. Y

htee

nvet

o Ik

äOTe

-han

kkee

n te

knol

ogia

koke

iluis

ta.

Kok

eiltu

te

knol

ogia

Yhte

isty

ötah

otO

salli

stun

eide

n ik

äihm

iste

n-m

äärä

Kok

eilu

n ta

voite

Mitt

arit

Kes

keis

et tu

loks

etJa

tkot

oim

enpi

teet

Lääk

eau-

tom

aatti

ja

siih

en li

itty-

vä p

alve

lu,

Evo

ndos

O

y*

Joen

suun

kau

pun-

gin

kotih

oito

ja

palv

eluo

hjau

s,

Evo

ndos

Oy

30S

elvi

ttää

palv

elun

so

veltu

vuut

ta o

saks

i Jo

ensu

un k

aupu

ngin

ik

äihm

iste

n pa

lvel

uja.

S

elvi

ttää

lääk

ehoi

don

uude

lleen

järje

stel

yn

vaik

utuk

sia

kotih

oido

n ty

öpro

sess

eihi

n ja

ku

stan

nuks

iin.

Löyt

ää a

siak

aspr

ofiile

-ja

, joi

lle la

ite s

ovel

tuu.

Haa

stat

telu

t; as

iaka

s, a

siak

-ka

an lä

hein

en,

henk

ilöst

öK

otih

oido

n kä

yntie

n lu

ku-

mää

rä ja

kes

to

AS

CO

TE

Q-5

D

Vaik

utuk

set a

siak

kaan

hyv

in-

voin

tiin;

päi

väry

tmin

pal

au-

tum

inen

, virk

eäm

pi o

lem

us,

itsen

äisy

yden

tunn

e lä

äkeh

oi-

don

tote

utta

mis

essa

. A

siak

kaat

otti

vat l

ääke

auto

-m

aatin

om

akse

en, s

e ol

i ikä

än

kuin

kav

eri.

Laitt

een

avul

la v

ähen

netti

in

kotih

oido

n kä

ynte

jä ja

mah

dol-

liste

ttiin

asi

akka

alle

oik

ea-a

ikai

-ne

n, s

äänn

öllin

en ja

turv

allin

en

lääk

ehoi

to m

ahdo

llisi

mm

an

itsen

äise

sti.

Laite

mah

dolli

sti k

otih

oido

n kä

yntie

n su

unni

ttelu

n jo

usta

-va

sti a

amun

ja il

lan

ruuh

kahu

i-pu

n ul

kopu

olel

le.

Toim

inta

pros

essi

n la

atim

inen

si

ihen

, että

asi

akka

an lä

hein

en

otta

a lä

äkea

utom

aatin

käy

ttö-

vast

uun.

Lä

äkea

utom

aatin

käy

tön

pitk

ä-ai

kais

vaik

utus

ten

selv

ittäm

inen

es

im. a

siak

kaan

toim

inta

ky-

kyyn

.P

alve

lun

hyöd

ynne

ttävy

ys

mui

lla a

siak

asry

hmill

ä, e

sim

. pä

ihde

- ja

mie

lent

erve

ysas

iak-

kaill

a.R

obot

isaa

tion

mah

dolli

suud

et

varm

ista

mas

sa lä

äkke

iden

pä

ätym

inen

suu

hun

asti.

Turv

apu-

helin

ja

lisäl

aitte

et,

9Sol

utio

ns

Oy

Joen

suun

kau

pun-

gin

palv

eluo

hjau

s,

9Sol

utio

ns O

y,

Mai

nio

Vire

Oy

14M

ahdo

llist

aa a

siak

kaal

-le

turv

allin

en u

lkon

a lii

kkum

inen

.V

ähen

tää

turh

ia tu

r-va

-aut

tajie

n kä

ynte

jä

asia

kkaa

n lu

ona.

Ovi

häly

tyst

en

luku

mää

räTu

rva-

aut-

taja

käyn

tien

luku

mää

räA

SC

OT

EQ

-5D

Kok

eiltu

ovi

häly

tin m

ahdo

llist

i as

iakk

aan

vapa

amm

an li

ikku

-m

isen

, esi

m. k

äynn

in p

ostil

aa-

tikol

la.

Kok

eilu

mah

dolli

sti y

rityk

selle

tu

rvap

uhel

imen

ja o

vihä

lytti

men

tu

otek

ehity

ksen

. Tu

otek

ehity

ksen

jälk

een

laitt

eet

vast

asiv

at a

siak

kaan

ja o

rga-

nisa

atio

n ta

rpee

seen

ent

istä

pa

rem

min

.

Laitt

eide

n hy

ödyn

täm

inen

la

ajem

mal

la k

ohde

ryhm

ällä

ol

isi m

ahdo

llist

a, jo

s ov

ihäl

ytti-

men

rinn

alla

olis

i mah

dolli

suus

pa

ikan

taa

asia

kas.

Taul

ukko

1 ja

tkuu

37

Kok

eiltu

te

knol

ogia

Yhte

isty

ötah

otO

salli

stun

eide

n ik

äihm

iste

n-m

äärä

Kok

eilu

n ta

voite

Mitt

arit

Kes

keis

et tu

loks

etJa

tkot

oim

enpi

teet

Pai

kan-

nus-

lait-

teet

, Mob

i-ca

re O

y ja

Ye

pzon

Oy

Joen

suun

kau

pun-

gin

palv

eluo

hja-

us, i

käne

uvol

a,

gero

ntol

ogin

en

sosi

aalit

yö ja

om

aish

oido

n tu

ki,

Poh

jois

-Kar

jala

n m

uist

i ry,

Mob

i-ca

re O

y, Y

epzo

n O

y, J

oens

uun

Tele

maa

ilma,

K

arel

ia-a

mm

at-

tikor

keak

oulu

, Itä

-Suo

men

yli-

opis

to/e

rityi

sped

a-go

giik

an la

itos

15M

ahdo

llist

aa m

uist

isai

-ra

alle

hen

kilö

lle tu

rval

li-ne

n ul

kona

liik

kum

inen

.

Haa

stat

telu

; Asi

-ak

kaan

lähe

inen

Pai

kann

us-

laitt

een

data

n ku

lutu

s

Pai

kann

usla

ite o

n ot

etta

va

käyt

töön

riitt

ävän

aik

aisi

n,

sillo

in k

un ta

rvet

ta e

i vie

lä e

des

ole.

Laitt

een

koke

ilulle

tarv

itaan

m

ahdo

llisu

uksi

a hy

ötyj

en

arvi

oim

isek

si o

mas

sa a

rjess

a en

nen

osto

päät

östä

. La

ittee

n kä

yttö

ohje

en tu

lee

olla

se

lkeä

ja y

ksity

isko

htai

nen.

Osa

käy

ttäjis

tä ta

rvits

ee tu

kea

älyl

aitte

en k

äyttö

ön, j

olla

pa

ikan

nust

a te

hdää

n kä

ytän

-nö

ssä.

Tekn

olog

ian

koke

ilu-m

ahdo

lli-

suuk

sien

laaj

enta

min

en m

yös

mui

hin

kuin

pai

kann

usla

ittei

siin

.

Kuv

a-pu

helin

, A

rctic

-Con

-ne

ct O

y

Joen

suun

kau

pun-

gin

päiv

äkun

tou-

tus

ja k

otih

oito

, A

rctic

-Con

nect

O

y, K

arel

ia-a

m-

mat

tikor

keak

oulu

12A

siak

kaan

osa

llisu

uden

lis

äänt

ymin

en.

Asi

akka

an y

ksin

äisy

y-de

n vä

hene

min

en.

Sel

vittä

ä te

knol

ogia

n ja

yh

teyk

sien

toim

ivuu

tta.

Sis

ältö

tuot

anno

n m

allin

lu

omin

en K

arel

ia-a

m-

mat

tikor

keak

oulu

lla.

Haa

stat

telu

t; as

iaka

s, h

enki

-lö

stö,

opi

skel

ijat

WH

O-

QO

L-B

RE

FS

oite

tut p

uhel

ut

Asi

akka

alle

on

olta

va a

lust

a lä

htie

n m

onip

uolis

ta s

isäl

töä

ja

käyt

töä

laitt

eelle

. Ve

rtais

kont

aktit

laitt

een

välit

yk-

sellä

ova

t tär

keitä

.S

uunn

itelm

allin

en ja

sää

n-nö

lline

n si

sältö

tuot

anto

op

pila

itoks

en to

teut

tam

ana

tuo

mer

kittä

vän

lisän

laitt

een

käyt

-tö

mah

dolli

suuk

siin

asi

akka

ille.

Mob

iiliv

erko

n ka

utta

tote

utet

ut

yhte

ydet

ova

t haa

stee

llisi

a.

Virtu

aalis

en ry

hmät

oim

inna

n in

tegr

oim

inen

osa

ksi p

äivä

kun-

tout

usta

.

Latti

atur

-va

laite

, Vi

asec

Oy

Joen

suun

kau

pun-

gin

palv

eluo

hjau

s,

Vias

ec O

y, M

aini

o Vi

re O

y

3La

ittee

n tu

oman

lisä

ar-

von

selv

ittäm

inen

turv

a-pu

helim

en ri

nnal

la.

Haa

stat

telu

; asi

-ak

kaan

lähe

inen

Kok

eilu

käy

nnis

tyi 1

2/20

16.

Laitt

een

hyöd

yntä

mis

mah

dol-

lisuu

ksie

n se

lvitt

ämin

en k

unto

u-tu

syks

ikös

sä (k

odin

ja s

aira

alan

vä

lissä

).

* Lä

äkea

utom

aatti

koke

iluja

oli

kaks

i. E

nsim

mäi

nen

koke

ilu o

li ko

tihoi

don

asia

kkai

lla. K

okei

lun

tulo

kset

oso

ittiv

at, e

ttä lä

äkea

utom

aatti

a ka

nnat

tais

i ehk

ä ta

rjota

aik

ai-

sem

mas

sa v

aihe

essa

. Toi

sess

a ko

keilu

ssa

laite

tta ta

rjotti

in s

iinä

vaih

eess

a ku

n as

iakk

aalla

alk

oi o

lla h

aast

eita

lääk

ehoi

don

tote

utta

mis

essa

, mut

ta e

i vie

lä ta

rvin

nut

juur

i mui

ta p

alve

luja

.

38

Kuva 4. Evondos pääkäyttäjäkoulutuksessa perehdyttiin lääkeautomaatin lisäksi myös lääkehoidon toteutumisen seurantaan netin kautta. Kuva: Jaana Nykänen.

Kuva 5. Henkilöstö perehtymässä Arctic- Communicator -ohjelman käyttöön kuvapu-helinkokeilussa. Kuva: Jaana Nykänen.

Kuva 6. Lääkkeenotto lääkeautomaatista. Kuva: Jaana Nykänen.

Kuva 7. Ilopillerit virtuaaliryhmässä hymyt olivat herkässä. Kuvapuhelinasiakkaiden keksivät itse ryhmälle nimen. Ryhmää pitivät Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijat. Kuva: Jaana Nykänen.

Yhteiskunnassa asetetaan teknologi alle yhä suurempia toiveita. Anturiteknologia ja älykkäät ympäristöt, roboteista puhumatta-kaan, ovat tulevaisuudessa yhä useammal-la ikäihmisellä käytössä kotona asumisen tukena. (Leikas 2014.) Nähtäväksi jää roh-kaistuvatko sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavat organisaatiot niiden käyttöönot-toon. IkäOTe-hankkeen teknologiakokeilu-jen perusteella sitä voi ainakin suositella (kuvat 6-7). Lämpimät kiitokset kaikille ko-keiluissa mukana olleille.

Lähde

Leikas, J. 2014. Ikäteknologia. Vanhustyön kes-kusliitto, tutkimuksia 2, 2014. s. 17−26.

39


Päivi Annika KauppilaYTM, projektitutkija, IkäOTe-hanke, Erityispedagogiikan oppiaine, Itä-Suomen yliopisto


LÄÄKEAUTOMAATTIKOKEILU JA KOETTU ELÄMÄNLAATU

IkäOTe-hankkeen yksi keskeisistä tavoit-teista oli edistää ja tukea ikäihmisten

kotona asumista erilaisten hyvinvointitek-nologiaa hyödyntävien palvelukokeilujen avulla. Tavoitteena oli sekä tuottaa tietoa kokeiltujen teknologioiden soveltuvuudes-ta osana ikäihmisten kotihoidon palveluja että saada ikäihmisten kokemuksia tekno-logian mahdollisuudesta lisätä heidän hy-vinvointiaan. Hyvinvoinnin arviointia voi tehdä monella tavalla. IkäOTe-hankkees-sa päädyttiin arvioimaan mahdollista hy-vinvoinnin muutosta teknologiakokeilujen aikana koettua elämänlaatua mittaamalla.

Koetun elämänlaadun mittaaminen

Koetun elämänlaadun mittaamiseen Ikä-OTe-hankkeessa valittiin Iso-Britanniassa Kentin yliopistossa kehitetty Adult Social Care Outcomes Toolkit (ASCOT) -mittarin SCT4-lomake. ASCOT-mittaristo on kehi-tetty aikuisille suunnattujen sosiaalipalve-lujen taloudellisten vaikutusten arviointiin. IkäOTe-hankkeessa ASCOT-mittariston SCT4-lomaketta haluttiin käyttää useas-ta syystä: 1) mittarilla mitattiin ikäihmi-

sen omaa kokemusta elämänlaadustaan, 2) mittarin käytöstä oli aiempaa kokemusta Suomessa, 3) mittarista oli olemassa suo-menkielinen versio hankkeen käyttöön, 4) mittarin käyttöön ja mittarilla kerätyn ai-neiston analyysiin saatiin koulutusta Dia - konia-ammattikorkeakoululta, joka on kes - kei nen toimija ASCOT-mittariston tuon-nissa ja kehittämisessä suomalaisten tut-kijoiden ja ammatti-ihmisten käyttöön ja 5) mittaristoa ei oltu käytetty aiemmin tekno-logiapalvelujen vaikutusten mittaamiseen.

ASCOT-mittaristoa voidaan käyttää myös muuhun kuin vaikutusten mittaami-seen taloudellisessa arvioinnissa (Pulli ai - nen, Kettunen & Linnosmaa 2012). Suo-messa mittaristoa on käytetty lähinnä asi-akkaiden valinnanvapauden merkityksen ja julkisen kotihoidon palvelujen vaiku-tusten arviointiin (Linnosmaa 2012; Stef-fansson, Pulliainen, Kettunen, Linnosmaa & Halonen 2016; Steffansson, Pulliainen & Lappi 2015). Mittariston itse täytettävä SCT4-lomake sopii henkilön senhetkiseen hoivaan liittyvän elämänlaadun (current SCRQoL) mittaamiseen. IkäOTe-hank-keessa SCT4-lomaketta haluttiin pilotoida koetun elämänlaadun arvioinnissa teknolo-giapalvelujen yhteydessä.

41

Käytännössä SCT4-lomakkeella tutki-taan elämänlaatua kuvaamalla lomakkeen täyttäjän tuloksia kahdeksalla elämän eri osa-alueella:

1. Henkilökohtainen puhtaus ja siihen liitty-vä itsemäärääminen – kuinka puhtaaksi henkilö olonsa kokee ja kuinka hän pys-tyy vaikuttamaan omaan puhtauteensa

2. Ruoka ja juoma – saako henkilö mie-leistä ruokaa ja juomaa riittävästi ja so-pivaan aikaan

3. Turvallisuus – kuinka turvalliseksi hen-kilö kokee olonsa

4. Asumisen siisteys ja miellyttävyys – kuinka siistiksi ja kodikkaaksi henkilö kokee kotinsa

5. Sosiaalinen osallistuminen ja osallisuus – kuinka usein ja riittävästi henkilö ko-kee saavansa tavata itselleen tärkeitä ihmisiä

6. Arjen hallinta – kuinka paljon henkilö voi tehdä asioita itse tai kuinka usein hän voi antaa jonkun muun tehdä puoles-taan niin kuin haluaa

7. Mielekäs tekeminen – kokeeko henki-lö voivansa tehdä itselleen tärkeitä tai mieluisia asioita sekä

8. Kohtelun arvokkuus – kokeeko henkilö tulevansa kohdelluksi arvostavasti.

Kunkin osa-alueen kysymyksen vastaus-vaihtoehdot ovat nelitasoisia ja vastausten analyysissa ne luokitellaan samoin neljään tasoon: 1) Ideaalitaso, 2) Ei tarpeita, 3) Joi-tain tarpeita ja 4) Suuri määrä tarpeita.

Mittausten toteuttaminen

ASCOT-mittaria pilotoitiin Evondos-lääke-automaattikokeilun yhteydessä. Ennen lää keautomaatin kokeilun alkua Karelia- ammattikorkeakoulun opiskelijat haastat-telivat tutkimukseen lupautuneet ikäih-miset. Opiskelijat olivat myös läsnä, kun

ikäihmiset täyttivät SCT4-lomakkeen. Mit-taukset ja haastattelut toistettiin puolen vuoden päästä, kun lää ke automaatin kokeilu päättyi. ASCOT-mittarin lisäksi ikä-ihmisten kokemuksia teknologiasta ja sen käyttöönotosta kerät tiin IkäOTe-hankkees-sa haastattele malla ikäihmisiä, heidän läheisiään ja lähi työntekijöitä sekä kerää-mällä ikäihmisten omaa arviota heidän toimintakyvys tään terveyteen liittyvän elä-mänlaadun (EQ-5D)-mittarilla.

Lääkeautomaattikokeiluun osallistu-neista henkilöistä 13 oli mukana koko puo-len vuoden kokeiluajan. Puutteellisten tietojen vuoksi aineistosta jouduttiin jättä-mään analyysin ulkopuolelle osa vastauk-sista. Lopullisessa analyysissa oli mukana yhdeksältä ikäihmiseltä kerätty aineisto. Tämän lisäksi kerättiin viiteaineisto niil-tä Joensuun kaupungin kotihoidon alueil-ta, joissa hankkeen kokeiluja ei toteutettu. SCT4- ja EQ-5D-lomakkeet toimitettiin ko-tihoidon työntekijöiden avulla viiteryhmään kuuluville ikäihmisille. Vastauksia saatiin yhteensä 92 ikäihmiseltä. Viiteaineiston avulla saatiin tietoa siitä, mihin elämän osa-alueisiin ikäihmiset yleisemmin olivat tyytyväisiä ja millä elämän osa-alueilla he kokivat toteutumattomia tarpeita.

Viiteryhmään kuuluneista ikäihmisistä miehiä oli 29 prosenttia ja naisia 71 prosent-tia. Evondos-lääkeautomaattikokei luun osa-llistuneiden ryhmässä sukupuolijakauma oli tasaisempi, sillä miehiä oli 44 prosenttia ja naisia 56 prosenttia. Niin viiteryhmän kuin lääkeautomaattikokeiluun osallistuneiden ikäihmisten ikäjakauma painottui yli 85-vuo-tiaisiin. Noin puolet viiteryhmään kuuluneis-ta ikäihmisistä oli yli 85-vuotiaita ja lähes kolmannes oli 75–84-vuotiaita. Muut viite-ryhmään kuuluneet eli vajaa viidennes vas-tanneista olivat 45–74-vuotiaita. Puolen vuoden lääkeautomaattikokeiluun osallis-tuneista viisi ikäihmistä oli yli 85-vuotiaita ja muut neljä kokeiluun osallistunutta olivat 63–83-vuotiaita.

42

Koettu elämänlaatu lääkeautomaattikokeilussa

Viiteryhmään kuuluneiden ikäihmisten ko-kemus elämänlaadustaan oli pääsääntöi-sesti hyvä (ks. kuvio 1). Ikäihmiset olivat erityisen tyytyväisiä asumiseen, ravintoon, turvallisuuteen ja puhtauteen liittyvään ti-lanteeseen omassa elämässään. Vastaaji-en arvokkaan kohtelun kokemukset olivat myös positiivisia. Eniten ikäihmisten mie-lestä parantamisen varaa oli sosiaalisen osallisuuden, arjen hallinnan kokemisen ja mielekkään tekemisen osa-alueilla.

Myös lääkeautomaattikokeiluun osallis-tuneiden ikäihmisten kokemus elämänlaa-dustaan oli hyvä (ks. kuvio 2). He kokivat kuitenkin enemmän tyytyväisyyttä suh-teessa viiteryhmän ikäihmisiin erityisesti sosiaalisen osallistumisen ja mielekkään tekemisen elämänalueilla. Ero saattaa joh-tua siitä, että kokeiluun valittiin henkilöt, joi-den arvioitiin hyötyvän lääkeautomaatista. Näin ollen ryhmässä oli tältä osin vähem-män vaihtelua kuin viiteryhmään osallistu-neiden ikäihmisten joukossa.

Muutokset koetussa elämänlaadussa lääkeautomaattikokeilun aikana

Ennen lääkeautomaattikokeilua viidennek-sellä ikäihmisistä oli tarpeita asumiseen liittyvän siisteyden suhteen, joka toisella to-della paljon. Myös turvallisuuden suhteen joka kymmenellä vastaajalla oli suuria tar-peita (kuvio 3).

Tulosten mukaan ikäihmisten koet tu elä-mänlaatu parani lääke auto maattikokeilun myötä siisteyden ja turvallisuuden osa-alueil-la. Sen sijaan ikäihmisten koettu elämänlaa-tu suhteessa sosiaaliseen osallis tumi seen, mielekkääseen tekemiseen sekä arjen hal-linnan tunteeseen heikkeni kokeilun aika-na. On kuitenkin muistettava, että aineisto on kovin pieni ja sen vuoksi johtopäätösten teossa on oltava varovainen.

Ikäihmisten ja heidän läheistensä sekä lähityöntekijöiden haastatteluissa saatiin selitystä tuloksille ja perusteluja elämän-laatuun liittyviin kokemuksiin. Omasta kodistaan äskettäin palveluasuntoon muut-

Kuvio 1. Viiteryhmään kuuluneiden ikäihmisten (N = 92) koettu elämänlaatu.

Kuvio 2. Lääkeautomaattikokeiluun osallistuneiden ikäihmisten (N = 9) elämänlaatu kokeilun

alussa.

Myös lääkeautomaattikokeiluun osallistuneiden ikäihmisten kokemus elämänlaadustaan oli

hyvä (ks. kuvio 2). He kokivat kuitenkin enemmän tyytyväisyyttä suhteessa viiteryhmän

ikäihmisiin erityisesti sosiaalisen osallistumisen ja mielekkään tekemisen elämänalueilla.

020406080

100Siisteys

Puhtaus

Ruoka ja juoma

Turvallisuus

Sosiaalinenosallistuminen

Mielekästekeminen

Kontrolli jaajankäyttö

Arvokkuus

Viiteryhmän koettu elämänlaatu

020406080

100Siisteys

Puhtaus

Ruoka ja juoma

Turvallisuus


Mielekästekeminen


Arvokkuus

Kokeiluryhmän koettu elämänlaatu, alkumittaus

Kuvio 1. Viiteryhmään kuuluneiden ikäihmisten (N = 92) koettu elämänlaatu.

Kuvio 2. Lääkeautomaattikokeiluun osallistuneiden ikäihmisten (N = 9) elämänlaatu kokeilun

alussa.

Myös lääkeautomaattikokeiluun osallistuneiden ikäihmisten kokemus elämänlaadustaan oli

hyvä (ks. kuvio 2). He kokivat kuitenkin enemmän tyytyväisyyttä suhteessa viiteryhmän

ikäihmisiin erityisesti sosiaalisen osallistumisen ja mielekkään tekemisen elämänalueilla.

020406080

100Siisteys

Puhtaus

Ruoka ja juoma

Turvallisuus


Mielekästekeminen


Arvokkuus

Viiteryhmän koettu elämänlaatu

020406080

100Siisteys

Puhtaus

Ruoka ja juoma

Turvallisuus


Mielekästekeminen


Arvokkuus

Kokeiluryhmän koettu elämänlaatu, alkumittaus

Kuvio 1. Viiteryhmään kuuluneiden ikäih-misten (N = 92) koettu elämänlaatu.

Kuvio 2. Lääkeautomaattikokeiluun osal-listuneiden ikäihmisten (N = 9) elämänlaatu kokeilun alussa.

43

taneella ikäihmisellä lääkeautomaatti oli pa-rantanut asumisen laatua: ”Mie niän tuolta, ku tulloo tuolta makkuuhuoneen seinää vihree valo. Nii sillon mie ja se sen verran iäntää, jotta mie kuulen, jotta nyt se Pekka [asiakkaan laitteelle antama nimi] on jo val-veilla. Sillon mie lähen kipittämmään sin-ne.” Samaa kokemusta kuvaili ikäihmisen läheinen: “Kun se [lääkeautomaatti] oli päi-vän ollut, niin hän oli hyvin tyytyväinen, että hällä on juttelukaveri.”

Kokemus turvallisuuden paranemises-ta liittyi niin ikäihmisten, läheisten kuin lä-hityöntekijöiden kokemuksissa erityisesti lääketurvallisuuteen. Ikäihminen kertoi, kuinka “varmasti tulee lääkkeet otettua. Kun aina ennen tuota lääkeautomaattia tahtoi jäädä iltalääkkeet ottamatta. Mut-ta tämä muistuttaa.” Ikäihmisen läheinen korosti niin ikään lääketurvallisuutta: “Se lääketurvallisuus, että oikeet lääkkeet oi-keeseen aikaan… Että hänellähän sitten nyt on paljon parempi vointi ja tasasempi.” Myös ikäihmisen lähihenkilökunta vahvisti tätä kokemusta turvallisuuden lisääntymi-sestä: ”Lääketurvallisuuteen sinänsä, kun

miettii kipulääkkeitäki kipotettiin se pitkä ri-vi siihen pöydän reunalle, nii sehän on hel-pottunu… Niin ne lääkkeet ne tullee sieltä [lääkeautomaatista] sillon ku pittää.”

Lähihenkilökunta kuvasi sosiaalisen osallisuuden vähenemistä ikäihmisillä lää-keautomaattikokeilun aikana seuraavasti: ”Nii, muistisairas ihminen on, nii sitten vä-hän sekos aina. Ja mikä tää nyt sitten on ja viekää pois tää laite ja ei hään halluukkaan tätä. Ja hän halluu sosiaalista kontaktia.”

Ikäihmisten kokemus mielekkään teke-misen vähenemisestä johtui laitteen käytön aiheuttamasta stressistä, joka oli haitan-nut muuta tekemistä tai aktiviteetteja. Jot-kut ikäihmiset olivat kokeneet, että heidän täytyy valvoa laitetta ja lääkkeen ottamista kellon kanssa. Lääkeautomaatin koettiin li-säksi rajoittavan vapaata liikkumista kodin ulkopuolella: “Yks on, että se on niin ko-va menemään, että se tahtoo se päivälääk-keen kanssa ongelmia, kun sitä ei saa siitä automaatista otettua.” Ikäihminen toivoikin haastattelussa automaatilta joustavuutta ti-lanteisiin, joissa tietää etukäteen olevansa kodin ulkopuolella.

Kuvio 3. Evondos-lääkeautomaattikokeiluun osallistuneiden ikäihmisten (N = 9) kokemus elämänlaa-dusta ennen ja jälkeen kokeilun (%).

Ero saattaa johtua siitä, että kokeiluun valittiin henkilöt, joiden arvioitiin hyötyvän

lääkeautomaatista. Näin ollen ryhmässä oli tältä osin vähemmän vaihtelua kuin

viiteryhmään osallistuneiden ikäihmisten joukossa.

Muutokset koetussa elämänlaadussa lääkeautomaattikokeilun aikana

Ennen lääkeautomaattikokeilua viidenneksellä ikäihmisistä oli tarpeita asumiseen liittyvän

siisteyden suhteen, heistä puolet todella paljon. Myös turvallisuuden suhteen joka

kymmenellä vastaajalla oli suuria tarpeita (kuvio 3).

Kuvio 3. Evondos-lääkeautomaattikokeiluun osallistuneiden ikäihmisten (N = 9) kokemus

elämänlaadusta ennen ja jälkeen kokeilun (%).

Tulosten mukaan ikäihmisten koettu elämänlaatu parani lääkeautomaattikokeilun myötä

siisteyden ja turvallisuuden osa-alueilla. Sen sijaan ikäihmisten koettu elämänlaatu

suhteessa sosiaaliseen osallistumiseen, mielekkääseen tekemiseen sekä arjen hallinnan

tunteeseen heikkeni kokeilun aikana. On kuitenkin muistettava, että aineisto on kovin pieni

ja sen vuoksi johtopäätösten teossa on oltava varovainen.

44

11

5533

6655

6688

44 4455

4455

33 33

66

33

33

55

3366

3344 22

11

33

88

3333

33

4466

55

2266

2233

1122

1122

1111

11 1111 11

0102030405060708090

100

Ihannetaso Ei tarpeita Joitain tarpeita Suuri määrä tarpeita

44

Arjen hallinnan tunteen vähenemistä selitti puolestaan se, ettei lääkeautomaa-tin rytmi sopinut kaikkien ikäihmisten vuo-rokausirytmiin. ”Ku se herättää kesken yön kuulemma aina hänet eli kaheksa aikaa aa-mulla.” Osa ikäihmistä koki lääkeautomaatin arjessaan komentelevaksi ja siten arjen hal-linnan tunnetta vähentäväksi: “Nyt on tuo-ta sehän kaks tuntia jankuttaa sitä, että ota lääkkeet, ja tuota, se on kyllä aika kovalla tuo, varmasti tuonne käytävään [kuuluu].” Osalle ikäihmisistä kokemus oli päinvastai-nen. Heille lääkeautomaatti toi päivään ryt-miä, jonka henkilökuntakin oli huomannut: “Sieltä sängystäkiin sitten on jo noussu ja tehnyt vaikka aikaisemmin siellä, että silleen on kyllä aktivoinu tavallaan kyllä.”

ASCOT-mittari soveltui koetun elämänlaadun mittaamiseen teknologiapalvelun yhteydessä

Teknologiakokeiluun liittyvän hyvinvoin-nin seurannan tuloksena saatiin tie toa sii-tä, miten ASCOT-mittari näyttäisi toimivan teknologiapalveluihin liit tyvään koetun elä-mänlaadun mittaamiseen. Lomakkeiden täyttö ei tuottanut suuria vaikeuksia vas-taajille, sillä viite ryhmän lomakkeet oli pää-sääntöisesti täytetty huolella. ASCOT-mittari näyt täisi auttavan seuraamaan, miten tek-no logiapalvelun koetaan vaikuttavan ikä-ihmisten elämänlaatuun. Mittarin avulla on myös mahdollista saada näkyviin yksilölli-siä kokemuksia käytetystä teknologiasta, joiden avulla voidaan pohtia, kenelle tek-nologia, kuten lääke au tomaatti, sopii arjen kumppaniksi. Kuten henkilökunnan haas-tattelussa tuli esille: “Oikeanlaiselle ihmi-selle tämä on hyvä laite.” ASCOT-mittarin tuloksia selit tämään on mahdollisuuksien mukaan hyvä kerätä rinnalle lisäaineistoa kuten haastatteluja. On kuitenkin muis-tettava, että ASCOT-mittariston käyttöä

tek no logiapalvelujen yhteydessä koetun elämänlaadun mittaukseen täytyy tutkia li-sää, sillä IkäOTe-hankkeessa lääkeauto-maattikokeiluun osallistuneiden ikäihmisten määrä oli pieni ja sen vuoksi tulosten tulkin-nassa on käytettävä varovaisuutta.

Lähteet

Linnosmaa, I. 2012. (toim.) Palvelusetelit sosi-aalipalveluissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 53/2012. Tampere: Tampereen yliopis-topaino Oy. http://www.pssru.ac.uk/ascot/finnish/documents/linnosmaa.pdf [luettu 19.12.2016]

Pulliainen, M., Kettunen, A. & Linnosmaa, I. 2012. Sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden mittaaminen – toimiiko ASCOT-mittari Suomessa? Teoksessa J. Klavus (toim.) Terveystaloustiede 2012. Terve-ystaloustieteen päivä 3.2.2012, abstraktikirja. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://docplayer.fi/5310233-Sosiaalipalveluiden-vaikut-tavuuden-mittaaminen-toimiiko-ascotmittari.html [luettu 3.12.2016]

Steffansson, M., Pulliainen, M. & Lappi, R. 2015. Ikäihmisten hyvinvointia rakentamassa. Hyvinvoin-tipalvelujen järjestämisen uudet mahdollisuudet -hanke. C Katsauksia ja aineistoja 37. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Steffansson, M., Pulliainen, M., Kettunen, A., Lin-nosmaa, I. & Halonen, M. 2016. The Association between Freedom of Choice and Effectiveness of Home Care Services. International Journal of Integrated Care, 16(1): 5, 1-11, DOI: http:// dx.doi.org/10.5334/ijic.2448.

45

Valokua: Varpu Heiskanen46

Anna KarttunenTtM, projektitutkija, IkäOTe-hanke, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto

LÄÄKEAUTOMAATTIKOKEILU KUSTANNUSTEN NÄKÖKULMASTA

mänlaadun ASCOT-mittaria (Adult Social Care Outcomes Toolkit) ja terveyteen liit-tyvän elämänlaadun EQ-5D-mittaria. Näi-tä mittareita käytettiin IkäOTe-hankkeessa.

Teknologia voi olla kustannus-vaikut-tavaa silloin, kun teknologian tuottama hyvinvointivaikutus on suurempi ja tekno-logian kustannus pysyy samana kuin ver-tailtavassa vaihtoehdossa tai teknologian tuottama hyvinvointivaikutus pysyy sama-na, mutta teknologian kustannus on pie-nempi kuin vertailtavassa vaihtoehdossa. Kun teknologian tuottama hyvinvointivai-kutus on suurempi (tai pienempi) ja myös teknologian kustannukset ovat suuremmat (tai pienemmät) kuin vertailtavassa vaihto-ehdossa, kustannus-vaikuttavuus riippuu yhteiskunnan maksuhalukkuudesta eli sii-tä, onko yhteiskunta valmis maksamaan vaaditun lisähinnan tuotetusta hyvinvoin-nin lisäyksestä. Teknologia ei ole kustan-nus-vaikuttavaa silloin, kun teknologian kustannukset ovat suuremmat ja hyvin-vointivaikutukset pienemmät kuin vertailta-valla vaihtoehdolla. (Sintonen & Pekurinen 2006.)

Teknologioiden kustannus-vaikuttavuu-den arvioimista vaikeuttaa se, että tekno-logia kehittyy nopeasti ja laitteet muuttuvat usein. Lisäksi laitteiden kustannukset voi-vat vaihdella riippuen esimerkiksi ostettu-jen laitteiden määrästä.

Johdanto

Tässä artikkelissa tarkastellaan Ikäänty-vien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat

(IkäOTe) -hankkeessa pilotoidun lää ke-automaatin vaikutuksia kotihoidon asiakkaiden elämänlaatuun ja hoidon kustan-nuksiin. Tarkoituksena on kuvata sitä, mi-tä hankkeessa kustannus-vaikuttavuuden mittaamisen kannalta opittiin ja pohtia, on-ko teknologian käytöllä saavutettavissa kustannussäästöjä.

Lähtökohtia teknologioiden kustannus-vaikuttavuuden arviointiin

Tutkimuksen lähtökohtana oli, että teknolo-gian arvioinnissa pitää huomioida pelkkien säästöjen lisäksi myös hyvinvointivaiku-tukset ja laadulliset hyödyt (Raappana & Melkas 2009). Ajattelun taustalla on kus-tannus-vaikuttavuuden käsite, vaikka var-sinaista kustannus-vaikuttavuusanalyysia ei pystytty toteuttamaan aineiston pienuu-den vuoksi. Kustannus-vaikuttavuusana-lyysissa on kyse siitä, että verrataan eri vaihtoehtojen kustannuksia ja vaikutuksia.

Kustannuksia voidaan mitata euro-määräisesti, kun taas vaikutusten mittaa-miseen voidaan käyttää erilaisia mittareita, esimerkiksi aikuisten hoivaan liittyvän elä-

Valokua: Varpu Heiskanen47

Mistä hyvinvointitekno-logioiden kustannukset muodostuvat?

Laitteesta ja sen käyttötarkoituksesta riippuen teknologia voidaan nähdä joko va kiintuneen palvelun korvaajana (substi-tuuttihyödykkeenä) tai muuta palvelua täy - dentävänä tuotteena (komplementtihyö- dykkeenä). Kyse ei yleensä ole pelkästä laitteesta, vaan uudenlaisesta pal velusta, jossa laite on osa kokonaisuutta. Laite voi vaatia seurantaa kotihoidon henkilökun-nalta, mikä vie myös aikaa, joka olisi voitu käyttää myös toisin. Jotta teknologian käy-töstä muodostuvia kustannuksia voi arvioi-da, täytyy tuntea palvelun toimintaprosessi kokonaisuudessaan.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan lää-keautomaatin osalta tilannetta, jossa lää-keautomaatti korvaa kotihoidon palveluna annetun lääkkeen. Siten lääkeautomaatti voi tuottaa säästöjä joko vähentämällä ko-tihoidon käyntien määrää tai lyhentämäl-lä kotihoitoon käytettyä aikaa. Pidemmällä aikavälillä oikea-aikainen lääkitys voi vai-

kuttaa myös asiakkaan hyvinvointiin ja hoi-vatarve voi vähentyä.

Lääkeautomaatista muodostuu kustan-nuksia prosessin eri vaiheissa (Taulukko 1). Aloitusvaiheessa kustannuksia muo-dostavat laitteen hankintaan käytetty aika sekä henkilökunnan ja asiakkaan koulutus laitteen käyttöön. Laitteen käytön aikana kustannuksia muodostuu lääkeautomaa-tin kuukausihinnasta, automaatin täytös-tä ja automaattiin tarvittavasta lääkkeiden koneellisesta annosjakelusta, joka voi kuu-lua kotihoidon palvelun hintaan. Lääkeauto-maatilla ei ole kiinteää kuukausihintaa, vaan hinta riippuu sopimuskauden pituudesta ja sopimuksien määrästä (Evondos Oy 2016).Laitteisiin voi liittyä myös virhekustannuk-sia. Jos laite ei toimi, se vaatii korjausta tai on pois käytöstä, pitää palvelu tuottaa asiakkaalle jollain muulla tavalla. Lääkeau-tomaatin tapauksessa laitteen toimimatto-muudesta aiheutuneet virheet olivat hyvin vähäisiä. 99,7 % lääkkeistä oli oikeaan ai-kaan otettu, joten virhekustannuksista ei muodostunut merkittävää summaa.

TAULUKKO 1. Lääkeautomaatin kustannusten arvioinnissa huomioitavia tekijöitä.

Lääkeautomaatti Lääkkeen anto kotihoidossa

• Laitteen kuukausimaksu

• Lääkeautomaatin täyttö kahden viikon välein

• Lääkkeiden koneellinen annosjakelu (voi sisältyä koti hoitoon)

• Virhekustannukset: laitteen toimintahäiriöt ja niihin reagointi

• Alussa koulutus laitteen käytöstä henkilö-kunnalle ja asiakkaalle

• Lääkkeenannon kustannus kotihoidossa (käyntien määrä ja hinta)

48

Hyvinvointi ja kustannukset lääkeautomaattikokeilussa

IkäOTe-hankkeessa lääkeautomaattikokei-lututkimuksessa oli mukana 19 Joensuun kaupungin kotihoidon asiakasta. Näistä lo-pulliseen aineistoon jäi 9 asiakasta, joilta oli saatavissa hyvinvointi- ja palvelunkäyt-tötiedot. Asiakkaista naisia oli viisi ja miehiä neljä, ja iät vaihtelivat 63–89 vuoden välillä. Aineisto koostui ASCOT-mittauksesta ko-keilun alussa ja lopussa sekä kotihoidon käyntimääristä kuuden kuukauden pilotti-jaksolta ja kuuden kuukauden jaksolta en-nen automaatin käyttöönottoa. Kotihoidon käyttötiedot saatiin Joensuun potilastie-tojärjestelmästä. Joensuun kaupungissa keskimääräisen kotihoidon käynnin kes-to on 22 minuuttia ja tuntihinta 60,90 eu-roa vuoden 2015 tilinpäätöksen mukaan, jolloin yhden käynnin hinnaksi muodostuu 22,33 euroa.

ASCOT-mittarissa hyvinvointi vaihtelee välillä -0,17 - 1, jossa 1 viittaa parhaaseen hyvinvoinnin tilaan ja 0 tarkoittaa kuolemaa (mittarin toiminnasta enemmän ks. esim. ASCOT -mittariston nettisivut 2016). Hy-vinvointi oli koko pilottijoukolla alkumittauk-sessa keskimäärin 0,81. Puolen vuoden lääkeautomaatin käytön jälkeen hyvinvoin-ti oli 0,84. Asiakkaiden hyvinvoinnissa oli paljon eroja, sillä asiakkaiden hyvinvointi vaihteli alkumittauksissa välillä 0,40–0,99 ja loppumittausten välillä 0,60–0,96. Hyvin-vointi parani kolmella asiakkaalla ja heikke-ni kuudella asiakkaalla.

Kuukausittaisten kotihoidon käyntien määrä vaihteli asiakkailla hyvin paljon. En-nen lääkeautomaatin käyttöönottoa koti-hoidon käyntejä oli asiakkailla 0-63 käyntiä kuukaudessa. Keskimäärin kotihoito kä-vi asiakkaan luona 24 kertaa kuukaudes-sa ennen lääkeautomaatin käyttöönottoa, jonka kustannus olisi Joensuun kaupungis-sa 536 euroa kuukaudessa.

Pilottijakson aikana kotihoidon käynte-jä oli asiakkailla 4-96 käyntiä kuukaudessa. Keskimäärin kotihoito kävi asiakkaan luona 39 kertaa kuukaudessa pilottijakson aika-na, jonka kustannus olisi Joensuun kau-pungissa 871 euroa kuukaudessa. Pilottiin osallistuneilla asiakkailla keskimääräinen kotihoidon kuukausittainen käyntimää-rä ja kustannukset siis kasvoivat. Lisäksi kustannuksia tuli myös lääkeautomaatin kuukausimaksuista ja henkilökunnan kou-lutuksesta. Lääkkeen koneellinen an-nosjakelu kuului Joensuussa kotihoidon palveluun.

Kotihoidon käyntimäärissä oli kuitenkin suuria eroja asiakaskohtaisesti. Kahdella asiakkaalla kotihoidon käyntimäärät vähe-nivät pilottijaksolla verrattuna sitä edeltä-neeseen aikaan. Seitsemällä asiakkaalla kotihoidon käyntimäärät lisääntyivät pilot-tijakson aikana. Käyntien lisääntyminen ei kuitenkaan välttämättä johdu lääkeauto-maatista. On siis mahdollista, että kotihoi-don käyntimäärät laskevat, kun löydetään sopivat asiakkaat lääkeautomaatin käyt-täjiksi.

Johtopäätöksiä

Osalla asiakkaista kotihoidon käynnit vä-henivät, mutta ei kaikilla. Kun tavoitellaan kustannussäästöjä kotihoidon käyntejä vä-hentämällä, merkitystä on kotihoidon käyn-tien sisällöllä eli sillä, sisältääkö kotihoidon käynti pelkän lääkkeenannon vai myös muuta hoivaa, joka ei korvaudu lääkeauto-maatilla. Teoriassa kustannussäästöjä on odotettavissa asiakkailta, joilla kotihoidon muu hoivatarve kuin lääkkeenanto on vä-häinen.

Kokeilu osoitti, että lääkeautomaatti mahdollisti tarkemman lääkehoidon to-teutumisen ja kotihoidon käyntien sijoit-tamisen vapaammin ruuhkahuippujen

49

ulkopuolelle. Lisäksi asiakkaiden hyvin-vointi ASCOT-mittarilla mitattuna pysyi keskimäärin samana.

Uutta teknologiaa kokeiltaessa haas-teena kustannus-vaikuttavuuden osoit-tamisen kannalta on usein pilottiryhmien pieni koko. Tässäkin hankkeessa aineis-to jäi liian pieneksi ja satunnaiseksi, joten tilastollista analyysiä ja yleistettäviä johto-päätöksiä ei voi tehdä. Ikääntyneiden muut-tuvat terveys- ja elämäntilanteet ovat myös haasteellisia, koska aineistosta voi olla vai-keaa erottaa pelkän lääkeautomaatin vai-kutusta kotihoidon käyntimääriin, jos muut hoivatarpeet muuttuvat paljon. Merkitystä on siis myös asiakkaiden valikoitumisel-la. Jatkotutkimusta tarvitaan selvittämään, ovatko erilaiset teknologiat kustannus-vai-kuttavia ja millaisille asiakasryhmille.

Lähteet

ASCOT-mittariston nettisivut 2016. http://www.pssru.ac.uk/ascot/finnish/ [luettu 5.12.2016]

Evondos Oy 2016, Lääkeautomaatin kustan-nusten laskuri. http://evondos.fi/laskuri-2/ [luettu 5.12.2016]

Raappana, A. & Melkas, H. 2009. Teknologian hallittu käyttö vanhuspalveluissa. Opas tekno-logiapäätösten ja teknologian käytön tueksi. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Esa Print Oy, Tampere.

Sintonen, H. & Pekurinen, M. 2006. Terveystalous-tiede. WSOY.

Kirjoitusta varten on haastateltu Joensuun kau-pungin hyvinvointiteknologia-asiantuntija Jaana Nykästä.

50




Markku TukiainenFT, asiantuntija, IkäOTe-hanke, professori, Tietojenkäsittelytieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

TEKNOLOGIAN KEHITTÄMINEN MUISTISAIRAILLE IKÄIHMISILLE: ESIMERKKINÄ MUISTELUSOVELLUS

ja -tavat poikkeavat suuresti toisistaan (ks. mm. Lindsay ym. 2012).

IkäOTe-hankkeessa ikäihmisten, eri-tyisesti muistisairaiden henkilöiden, ja heidän läheistensä osallistumiseen sovel-luskehitykseen suhtauduttiin alusta asti myönteisesti. Yhteistyöhön saimme Poh-jois-Karjalan Muisti ry:n ryhmän, johon muistisairaat henkilöt kokoontuivat viikoit-tain. Useilla osallistujilla oli puoliso tai muu lähiomainen mukana tapaamisissa. Meille oli etukäteen kerrottu, etteivät ryhmäläiset juuri omistaneet tietokoneita tai muita tieto-teknisiä laitteita. Toisaalta ryhmää kuvattiin aktiiviseksi ja innokkaaksi ryhmäksi, jossa on totuttu työskentelemään yhdessä.

Yhteiset suunnittelutapaamiset toteu-tettiin Pohjois-Karjalan Muisti ry:n tiloissa ryhmän tavallisina kokoontumisaikoina. Näin tapaamispaikka ja –aika olivat en-tuudestaan tuttuja ryhmäläisille. Kiinnitim-me alusta pitäen huomiota ystävällisen ja miellyttävän ilmapiirin luomiseen suunnit-telutapaamisissamme. Tämä tapahtui roh-

Huolimatta siitä, että käyttäjien osallis-tumista teknologian kehittämiseen on

korostettu alan tutkimuksessa jo kolmen-kymmenen vuoden ajan, on käyttäjien osal-listaminen teknologian kehitykseen alkanut kiinnostaa teknologian suunnittelijoita vas-ta viime aikoina. Muutos on tapahtunut alan teollisuuden havaittua, että käytettä-vyyden parantamisella ikäihmisille voidaan vaikuttaa tuotteiden myyntiin. Käytännös-sä tämä on näkynyt osallistavan suunnitte-lun yleistymisellä huomioimaan käyttäjien erilaisia tarpeita ja kiinnostuksenkohteita sekä niiden taustalla vaikuttavia ilmiöitä, kuten kokemuksia ja tunteita. Ikäihmisten osallistaminen teknologian suunnitteluun on vielä tuoreempi ilmiö, sillä perinteisesti osallistava teknologian suunnittelu keskit-tyi työelämässä olevien henkilöiden käyt-töön tarkoitetun teknologian kehittämiseen. Ikäihmisten osallistaminen teknologian suunnitteluun on myös koettu olevan vai-keaa ja jopa mahdotonta, koska suunnitte-lijoiden ja ikäihmisten elämänkokemukset

51

kaisemalla osallistujia kertomaan ääneen mielipiteensä, sillä kaikki mielipiteet oli-vat sallittuja eikä ”oikeita” vastauksia ollut olemassa. Suunnittelutapaamisiin osallis-tuminen perustui vapaaehtoisuuteen: ne ryhmäläiset tulivat paikalle, joita käsitel-tävä teema kiinnosti. Ensimmäisellä ta-paamisella törmäsimmekin positiiviseen haasteeseen, kun ryhmätyötila kävi pie-neksi runsaan osallistujamäärän vuoksi. Tilanne ratkesi, kun saimme käyttöömme kaksi muuta tilaa.

Käytännössä suunnitteluprosessi al-koi tutustumalla toisiimme kuvakorttien ja niistä kertomisen avulla. Sen jälkeen kes-

kustelimme pienryhmissä muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä arjes-ta sekä siitä, kuinka teknologioiden käyttö voisi tukea tai helpottaa sitä. Keskustelun pohjalta syntyi upeita koonteja, joissa kes-keiset henkilöt ja heidän vuorovaikutuksen-sa nousivat esille. Ikäihmiset nostivat esille halunsa pitää yhteyttä lapsiin ja lastenlap-siin, sisaruksiin, ystäviin, naapureihin ja entisiin työkavereihin, lääkäriin, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin, seurakuntaan, muistiryhmään ja muistihoitajiin, yrityksiin ja poliitikkoihin. Lisäksi mainittiin ne, joil-le lähetetään joulukortit, uudet ystävät se-kä kissat ja koirat. Yhteydenpidon tarkoitus

Kuva 1. Kuvien avulla kerrot-tiin itselle tärkeistä asioista. Kuva: Kaisa Pihlainen.

Kuva 2. Yhden ryhmän tuotos aiheesta ”Ketkä ovat vuorovai-kutuksessa ja minkä takia?”. Kuva: Kaisa Pihlainen.

52

vaihteli kuulumisten ja läheisyyden jakami-sesta maailmanparannukseen, vertaistu-keen ja asioiden hoitamiseen.

Yleisemmällä tasolla liikkunut keskus-telu vuorovaikutuksesta suunnattiin seu-raavaksi teknologiaan. Tarkoituksena oli kehittää yhdessä muistelupeli, jota pela-taan paperikorttien sijaan tietokoneella, tabletilla tai älypuhelimella. Näin kortit eivät häviä, taivu tai kulu hiirenkorville ja useam-pi pelaaja ulottuu paremmin pelaamaan. Lisäksi pelin aloitus on nopeaa ja helppoa. Pelaamisen pääpaino on kuvien pohjalta käytävissä keskusteluissa. Keskustelut tu-levat henkilökohtaisemmiksi, jos peliin tuo-daan omia aiemmin otettuja kuvia tai kuvia otetaan suoraan älypuhelimen tai tabletin kameralla. Omakohtaiset kuvat voivat he-rättää muistoja ja mahdollistaa keskustelun tärkeiksi ja kiinnostaviksi koettujen asioi-den muistelulle. Muistelupelin pelaaminen mahdollistaa näin muistisairaalle henkilölle ja hänen läheisilleen keinon viettää aikaa yhdessä ja kokea onnistumisen ja mielihy-vän kokemuksia kuvallisten kokemusten jakamistilanteissa. Toimintatapa noudattaa esimerkiksi Duodecimin Terveyskirjaston ohjeita muistisairaan tukemiseksi kotona (ks. Kalliomaa 2012).

Muistiryhmäläisten osallistuminen pe-lin kehittämiseen oli todella tärkeää, jotta

peli vastasi mahdollisimman hyvin koh-deryhmän tarpeita. Pelin sisältöä varten muistiryhmäläiset ideoivat lukuisia aihei-ta lähtien vaatteista ja ruokailuvälineistä ja päätyen luontoon, sarjakuvahahmoihin ja eri valtioiden lippuihin. Lisäksi yhdessä ide-oitiin sovelluksen muokkautuvuutta erilai-sille käyttäjille. Sovelluksen ensimmäisen version kokeilun aikana muistiryhmäläiset toivoivat esimerkiksi mahdollisuutta vali-ta itse muistelupelissä käytettävien kuvi-en lukumäärä. Keskustelua käytiin myös muistelupelin kuvien koosta ja selkeydes-tä. Pelin rajoituksena nähtiin kuvien koko erityisesti silloin, jos peliin valittiin useita kuvapareja. Osallistavaan teknologian ke-hittämiseen liittyvä keskustelu koski näin pelin toiminnallisuutta, esteettisyyttä sekä käyttäjien kokemuksia. Keskustelu kaikki-nensa eteni pelaamisen ohella. Huumo-rilla ja tilanteen leppoisuudella oli suuri merkitys eikä suunnittelun välillä unohdet-tu kahvitaukoja tai aiheen ulkopuolisia ru-patteluhetkiä.

Yhteisiin suunnittelutilanteisiin osal-listuminen oli kokemuksemme mukaan hyödyllistä kaikille osapuolille. Erityises-ti muutaman muistisairaan ikäihmisen toi-minta muistelupelin parissa kohentui silmin nähden yksittäisenkin tapaamiskerran aika-na, kun sovelluksen käyttö tuli tutummaksi.

Kuva 3. Muistelupelissä voi pelata valmiilla kuvasarjoilla tai tuoda omia kuvia peliin. Keskeistä muistelupelin pelaamisessa on kuvien pohjalta käydyt keskustelut ja yhtei-nen muistelu. Kuva: Kaisa Pihlainen.

Kuva 4. Muistelupelin pelaaminen yhdistää eri-ikäisiä henkilöitä. Kuva: Kaisa Pihlainen.

53

Oppiminen näkyi muun muassa tuen tar-peen vähenemisenä ja käyttövarmuuden lisääntymisenä. Eräs ikäihminen kuvai-li pelaamista seuraavasti: ”ei se vaikee-ta oo, sen kun tökkii vaan.” Muistelupelin kuvien sisältö aktivoi keskustelemaan eri-laisista aiheista, joka mahdollisti eri sisäl-töihin liittyvän tietämyksen tulemisen esille esimerkiksi kukka-aiheisen muistelupelin kautta. Lisäksi muistelupeli soveltui hyvin ylisukupolviseen käyttöön, sillä muistipelien pelaaminen ei ole ikäryhmäsidonnaista toi-mintaa. Tutkimusten mukaan (esim. Wilko-wska & Ziefle 2009) ikääntyneillä ihmisillä on teknologian käyttöönottovaiheessa tär-keää olla toinen henkilö tai ainakin ohjeet tukena. Mikä onkaan parempi tapa tutustua teknologian käyttöön kuin toimia yhdessä mukavan toiminnan parissa!

Lähteet

Kalliomaa, S. 2012. Muistisairaan tukeminen – ohjeita läheisille. Lääkärikirja Duodecim. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_ar-tikkeli=dlk00899#s1.

Lindsay, S., Jackson, D., Schofield, G. & Olivier, P. 2012. Engaging older people using participatory design. Teoksessa CHI´12, 5.-10.5.2012, Austin, Texas, USA.

Wilkowska, W. & Ziefle, M. 2009. Which Factors Form Older Adults‟ Acceptance of Mobile Informa-tion and Communication Technologies? Teokses-sa HCI and Usability for e-Inclusion, 81–101.


54

Kristine JärnefeltKT, asiantuntija, IkäOTe-hanke, yliopistonlehtori, Erityispedagogiikan oppiaine, Itä-Suomen yliopisto

TUKEA TARVITSEVAN IKÄIHMISEN MERKITYKSELLINEN OSALLISUUS

hänen oppimisessaan sekä osallisuudes-saan. Näin muistisairauden diagnoosi ei osaltaan syrjäytä elinikäisen oppimisen ja osallisuuden polulta.

Ammattilaisten ikäihmisen oppimiselle ja teknologian käytölle antamat moninai-set merkitykset voivat näyttäytyä eri ta-voin. Ammattilainen voi kiinnittää huomion siihen, miten ikäihminen oppii teknologiaa. Tulokulma voi olla hieman toisenlainen, kun huomion kohteena on, miten ihminen voi teknologian avulla oppia. Merkitykset teknologian käytössä ja oppimisessa näyt-täytyvät monin tavoin myös ikäihmisen omissa lähtökohdissa teknologian käyt-töön. Eräs muistisairas mies totesi, että hä-nen piti ostaa tietokone voidakseen käyttää verkkopankkipalveluja. Kun verkkopankin käyttötarve muuttui, muuttui myös tieto-tekniikan käytön merkitys. Henkilö kokikin, että hän ei enää teknologiaa tarvitse. Kun keskusteluun tuli vuorovaikutuksen näkö-kulma, samainen henkilö innostui kovin esimerkiksi Skype-puhelujen mahdollisuu-desta läheisten kanssa keskusteluun. Kun merkitys muuttui, virisi innostuksen kipi-nä teknologiaan ja oppimiseen uudelleen. Samoin voi ammattilainen siirtää huomion vaikkapa muistisairaan henkilön kännykän itsenäisen käytön mahdottomuudesta tu-kemalla tabletin käyttömahdollisuuksiin, kuten Skype-puheluihin. Myös ammattilai-

Osallisuuden kokemuksen tulisi olla ikäihmisen tuen keskeinen johtoaja-

tus. Ikäihmisellä on myös lakiin perustu-va oikeus sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuuteen sekä mielekkääseen toi-mintaan. Kun osallisuuden keskiössä on ikäihminen itse, ovat hänen elämänsä ja arkensa merkitykset olennaisia hänen toi-mintansa ja osallistumisensa eli osallisuu-den lähtökohtia. Olennaista onkin, miten toiminnan ja osallistumisen merkitykset havaitaan. Itsemääräämisoikeus toteutuu myös osallisuudessa.

Ammattilainen ja lähi-ihminen voivat myös oppia näkemään muistisairaan mer-kityksiä ikäihmisen silmin. Kun ammatti-lainen kohtaa muistisairaan henkilön, hän kohtaa myös kokemusasiantuntijuuden, jonka pitäisi tulla kuulluksi ja nähdyksi. Tu-kea tarvitsevan muistisairaan ikäihmisen itsemääräämisoikeus kuuluu ikäihmisen äänenä.

Tukea tarvitsevan ikäihmisen merki-tykset voivat poiketa häntä hoitavan tai tukevan ammattilaisen merkityksistä. Am-mattilaisen merkitykset muistisairaan hen-kilön oppimiselle, kuntoutumiselle sekä teknologian käytölle voidaan nähdä monin tavoin. Kun muistisairas ikäihminen näh-dään oppijana, jonka oppimista pyritään tukemaan hänen tuen tarpeista käsin, voi-daan muun muassa teknologiaa hyödyntää

55

sen merkitykset voivat muuttua muistisai-raan henkilön mahdottomalta tuntuvasta gsm-puhelimen käytöstä uusia mahdol-lisuuksia vuorovaikutukseen avaavaan tabletin käyttöön.

Muistisairaan ikäihmisen toimintaym-päristön vertaisyhteisö voi toimia myös tu-kena oppimiselle ja vahvistaa vanhoja tai luoda uusia merkityksiä. Vertaisoppiminen yhteisössä voi olla vahva innostaja uuden oppimiseen. Samalla voi muuttua myös vuorovaikutuksen tuen rooli. Ammattilaista tai vaikkapa vapaaehtoistoimijaa voidaan tarvita vuorovaikutuksen ja osallisuuden vahvistamiseen arjessa.

Tukea tarvitsevan muistisairaan hen-kilön toiminnassa ja osallistumisissa arjen toimintaympäristöillä on väliä: merkitykset voivat olla hyvin erilaiset kotona kuin vaik-kapa palveluasunnossa asuvalla muisti-sairaalla henkilöllä. Kun tukea tarvitseva ikäihminen on keskiössä omassa toimin-nassaan ja osallistumisessaan, hän voi olla vuorovaikutuksessaan aktiivinen, aloitteel-linen ja omaa tahtoaan osoittava henkilö. Omaehtoisuus voi tarkoittaa itsemäärää-misoikeutta viestittävää valinnan mah-dollisuutta ja ei-sanaa. Pienin tukikeinoin voidaan muistisairaan henkilön aloitteiden ymmärtämistä ja niihin vastaamisen mah-dollisuutta helpottaa. Monia turhautumi-sia ja väärinymmärryksiä voidaan välttää ennaltaehkäisevällä vuorovaikutuksen tu-ella. Jo kommunikaation tukena olevat ku-vat vahvistavat muistisairaan merkitysten ymmärtämistä sekä hänen omaa mahdol-lisuuttaan aktiivisesti osallistua vuorovaiku-tukseen. Kalenterin tai päiväjärjestyksen käyttö arjen hallinnan tukikeinona voi mah-dollistaa ja edistää muistisairaan henkilön toimintaa ja osallistumista tuettuna. Kyse ei näin ole hänen arkensa kontrolloinnista vaan toiminnan ja osallistumisen mahdol-listamisesta.

Teknologian käyttöön virittyminen ja oppiminen voi myös vaatia toimintaympä-ristöissä erilaisia ominaisuuksia, jotka voi-vat liittyä esimerkiksi aikaan, paikkaan tai tilanteeseen. Muistisairas ikäihminen voi tarvita aikaa teknologiaan tutustumiseen sekä konkreettista tutustumismahdollisuut-ta arjen toimintaympäristössä. Kuten eräs muistisairas henkilö totesi, hän koki tärkeä-nä päästä kokeilemaan käyttöön suunnitel-tua teknologiaa ennen sen käyttöönotosta päättämistä. Valintojen teot ovatkin merki-tyksellistä vuorovaikutusta. Niiden tueksi voidaan kuitenkin tarvita enemmän aikaa sekä valintatilanteisiin liittyvien tilannekoh-taisten merkitysten ymmärtämistä.

Muistisairaan ikäihmisen siirtymät tuo-vat myös haasteita ja mahdollisuuksia hä-nen toimintaansa ja osallistumiseensa. Tukea tarvitsevan muistisairaan ikäihmi-sen kohdalla siirtymät vaikkapa kotihoi-dosta tuettuun palveluasumiseen voivat tulla joko pitempään suunnitellen tai akuut-tien muutosten johdosta nopeasti. Hänen merkityksensä itselle tärkeisiin elämän tapahtumiin, vuorovaikutussuhteisiin ja vuorovaikutuksen keinoihin tulisi huomi-oida näissä muutoksissa. Tukea tarvitse-van lapsen siirtymävaiheissa painotetaan merkitysten siirtymistä toimintaympäristös-tä toiseen siirryttäessä. Huomionarvoista onkin, miten ammattilaiset ja lähi-ihmiset voivat tukea ikäihmisen siirtymää vaikka-pa kotoa tehostettuun palveluasumiseen hänen merkityksiään ylläpitäen ja vahvis-taen. Siirtymävaiheiden valmistelu ja tuettu siirtyminen voivat olla hyvin merkitykselli-siä yksilön toimintakyvyn sekä toiminnan ja osallistumisen mahdollisuuksien kan-nalta. Esimerkiksi kuvat lähi-ihmisistä ja tapahtumista toimivat siltoina ikäihmisen merkityksiin, eivätkä ne ole vain muistoja menneisyydestä.

56

Muistisairaan henkilön tuen rakentumi-nen arjen eri toimintaympäristöissä on par-haimmillaan monitoimijaista ja monitieteistä. Monitoimijaisella ja monitieteisellä näkökul-mien tarkastelulla ja yhdistämisellä yli sek-torirajojen voidaankin innovatiivisesti luoda uusia tukikeinoja muistisairaan ikäihmisen osallistavaan arkeen. Toimintakyvyn tuke-minen ja kuntoutuminen eivät ole kaukana tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren tuen ra-kentumisesta kaksi- tai kolmiportaisena tu-kena. Monitoimijaisella yhteistyöllä tukea voidaankin tarjota myös yli asiantuntija- ja palvelusektorirajojen.

Ikäihmisen toiminnan ja osallistumisen sekä osallisuuden kannalta voidaan nähdä merkityksellisenä myös ennaltaehkäisevän tuen rooli ikäihmisen hyvinvoinnin tukemi-sessa. Palvelujen järjestämisessä voidaan riittävän ajoissa tehtävin oikea-aikaisin ja oikein kohdennetuin tukitoimin vaikuttaa tuen tarvetta ehkäisevästi ja sen lisäänty-mistä hidastavasti, osallisuutta lisäten. Yk-

silölle suunnattu tuki voi hyödyntää myös yhteisöjä. Voitaisiinko vaikkapa muistisai-raan ikäihmisen tukea ajatella kolmipor-taisesti kuten tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren tuen rakentamisessa. Yleisel-lä tuella voidaan rakentaa toimintaympä-ristöjä, jotka mahdollistavat toiminnan ja osallistumisen arjen ennaltaehkäisevil-lä tukitoimilla. Näillä tukitoimilla voidaan parhaimmillaan ehkäistä tuen tarvetta tai vähentää sen lisääntymistä tai monimuo-toistumista. Muistisairaan henkilön tehos-tetussa tuessa tämä tarkoittaisi esimerkiksi joidenkin tukikeinojen käyttöä tietyn aikaa. Kun tukimuotoja tarvittaisiin useita saman-aikaisesti ja pitkäaikaisesti, toteutettaisiin kolmiportaisen tuen erityisen tuen muotoa. Samalla huomioitaisiin yksilön toiminta ja osallistuminen osana yhteisöään. Näinkin voitaisiin palvelujen muotoilussa vahvis-taa tuen rakentumista elämänkaaren jat-kumossa - osallisuutta tukien.


57


58


Kristine JärnefeltKT, asiantuntija, IkäOTe-hanke, yliopistonlehtori, Erityispedagogiikan oppiaine, Itä-Suomen yliopisto

Tuija KaltiainenTtK, kotihoidon päällikkö, Joensuun kaupunki

Päivi Annika KauppilaYTM, projektitutkija, IkäOTe-hanke, Erityispedagogiikan oppiaine, Itä-Suomen yliopisto



Janne KrohnsFM, projektiaisiantuntija, IkäOTe-hanke, Karelia-ammattikorkeakoulu

Sari Kurkisairaanhoitaja AMK, kotihoidon aluevastaava, Joensuun kaupunki


Anni PesonenTtM, kotihoidon päällikkö 31.7.2016 saakka, Joensuun kaupunki



Päivi SihvoTHM, asiantuntija, IkäOTe-hanke, Karelia-ammattikorkeakoulu

Ari TarkiainenYTT, projektipäällikkö, IkäOTe-hanke, Karelia-ammattikorkeakoulu

Markku TukiainenFT, asiantuntija, IkäOTe-hanke, professori, Tietojenkäsittelytieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

OSALLISTAVA TOIMINTAMALLI TEKNOLOGIAN KÄYTTÖÖN OSANA IKÄIHMISTEN KOTIHOIDON PALVELUJA


59

Toimintamalli-käsite määritellään monel-la tavalla. Käytämme tässä arkikielistä

Yrjö Engeströmin (1995, 106) tapaa mää-ritellä toimintamalli. Engeströmin mukaan toimintamalli on kokonaisvaltainen laadul-linen kuvaus tavasta, jolla jostain asiasta voidaan ajatella. Se voi olla myös kuvaus tehtävän tai prosessin suorittamisen tavas-ta. Tämän vuoksi toimintamalli voidaan ni-metä myös ajattelu- ja toimintamalliksi ja sellaisena se ymmärretään myös tässä ar-tikkelissa. Osallistava toimintamalli on syn-tynyt IkäOTe-hankkeessa mukana olleiden toimijoiden yhteistyön tuloksena. Mallia on kehitelty ja koottu muun muassa hanket-ta koordinoineen TKI-ryhmän ja ohjausryh-män tapaamisten yhteydessä, joten sen voidaan kuvata syntyneen dialogimaisesti. Nykyisissä monitoimijaisissa projekteissa dialogisuus on erityisen tärkeää. Ritva En-geströmin (2014) mukaan erikoistumisen syveneminen, erikoisalojen lisääntyminen ja asiantuntijuuden kasvu ovat muuttaneet yhteiskuntaamme monimutkaisemmaksi. Moniulotteisten ilmiöiden ymmärtäminen vaatii yhteistoimintaa tieteiden ja eri alojen käytännön toimijoiden kanssa.

Osallistava toimintamalli kuvaa tek-nologian käyttöä ikäihmisten kotihoidossa neljän vaiheen kautta (ks. kuvio 1). Kun-kin vaiheen aikana on tärkeää huomioida, miten eri toimijat, palveluorganisaatio, lähi-työntekijä, ikäihminen, ikäihmisen omaiset sekä teknologiayritykset voivat aktiivisesti osallistua teknologiapalvelujen toteuttami-seen ja kehittämiseen.

Eri vaiheita läpileikkaavia teemoja ovat teknologiaan liittyvät eettiset ja tietoturva-kysymykset. Niiden käsittely ja huomiointi prosessin kaikissa eri vaiheissa on vält-tämätöntä, jotta teknologian käyttö osana ikäihmisten kotihoidon palveluja on turval-lista ja eettisesti kestävää.

Toimenpiteet ennen teknologian käyttöönottoa

Kun kotihoidon palveluissa suunnitellaan teknologian käyttöönottoa (ks. kuvio 2), organisaation on tehtävä selvitys palve-lun tarpeesta sekä soveltuvasta kohderyh-mästä sekä palveluun liittyvistä eettisistä kysymyksistä. On tärkeää huomioida esi-merkiksi millaista tietoa teknologia kerää ja miten tieto tallennetaan. On myös hyvä selvittää, kuka kerättyä tietoa saa käyttää ja jakaa sekä miten asiakas voi vaikuttaa hänestä kerättävän tiedon käyttöön ja tal-lennukseen. Tämän lisäksi on tiedettävä, miten teknologia suhteutuu muuhun orga-nisaatiossa käytettävissä olevaan tekno-logiaan, miten nopeasti teknologia vaatii päivitystä, miten tietoturvasta huolehditaan sekä millaiset kustannukset teknologian käyttöönotosta aiheutuvat. Lisäksi organi-saation tärkeänä tehtävänä on käynnistää ajoissa keskustelu käyttöönotettavista tek-nologioista. Tällöin tulee huomioida tiedot-tamisen lisäksi eri toimijoiden näkemykset. Keskustelussa tulee kuulua ainakin ikäih-misten, heidän läheistensä ja alan työnte-

Toiminta ennenkäyttöönottoa

Toiminta käyttöönotettaessa

Toiminta käytön aikana

Toiminta käytön loputtua

Kuvio 1. Teknologian käytön vaiheet.

60

kijöiden ääni. Mikäli teknologiaa voi saada koekäyttöön, organisaatiossa on hyvä kerä-tä systemaattista koekäytössä kerättyä pa-lautetta ikäihmisiltä ja heidän omaisiltaan. Palaute on tärkeää organisaation palvelun kehittämiseksi. Myös teknologioita kehittä-vät yritykset tarvitsevat palautetta tuottei-densa toimivuudesta ja soveltuvuudesta.

Teknologiayritysten tehtävänä on antaa riittävästi tietoa organisaatiolle jo ennen teknologian käyttöönottoa. Kes-keisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi seu-raavat: millaisille asiakkaille teknologia yritysten mukaan soveltuisi, miten help-pokäyttöistä teknologia on ja millaisia tie-toturvakysymyksiä teknologian käyttöön voi liittyä. Tämän lisäksi on tärkeää, että yritys tarjoaa yksityiskohtaista tietoa koko-naiskäyttökustannuksista sekä yrityksen järjestämästä perehdytyksestä. Olen-naista on myös tieto yrityksen tarjoaman ratkaisun rajapinnoista. Teknologian käyt-

töön voi liittyä kolmansia osapuolia eli esi-merkiksi verkkopalvelun tarjoajia, joiden toiminnasta teknologiasovellus on riippu-vainen. Yrityksellä olisi hyvä olla mahdol-lisuuksia antaa teknologiaa koekäyttöön ennen organisaation tekemää lopullista hankintapäätöstä.

Lähityöntekijän on hyvä saada tietoa mahdollisesta uudesta teknologista ennen sen hankintaa. Tiedon avulla hänen on mahdollista selvittää, millaiset asiakkaat mahdollisesti hyötyisivät teknologista. Työn-tekijän on hyvä tässä vaiheessa myös ilmoit-taa koulutustarpeensa uuden teknologian käyttöönottoon liittyen. Myös teknologiaan liittyvistä eettisistä ja tietoturvakysymyk-sistä olisi lähityöntekijällä oltava mahdolli-suus keskustella jo tässä vaiheessa. Mikäli teknologiaa saadaan kokeilukäyttöön, työn - tekijän tehtävänä on välittää palautetta organisaatiolle teknologian soveltuvuudesta eri asiakasryhmille sekä viestiä teknologian

Kuvio 2. Toimenpiteet ennen teknologian käyttöönottoa.

61

käytettävyydestä ja ominaisuuksista tekno-logia yrityksille organisaationsa välityksellä.

Ikäihmisen ja hänen omaisen-sa kans sa on selvitettävä yhdessä en-nen käyttöönottoa, sopisiko teknologia mahdollisesti ikäihmiselle, millaista hyö-tyä teknologia toisi ikäihmiselle ja hänen omaisilleen, miten tietoturvasta voidaan huolehtia sekä millaisia eettisiä kysymyk-siä liittyy teknologiankäyttöön. Yhteiset keskustelut mahdollistavat ikäihmisen ja hänen omaisensa osallistumisen tekno-logian tarpeellisuuden määrittelemiseen osana kotihoidon palveluja. Erittäin tär-keää on myös keskustella ikäihmisen ja hänen omaistensa kanssa käytön ko-konaiskustannuksista sekä teknologian kokeilukäytöstä ennen varsinaista hankin-tapäätöstä. Kokeilumahdollisuus mahdol-listaa ikäihmisen aktiivisen osallistumisen sekä teknologian soveltuvuuden kokei-luun että mahdolliseen arvioon siitä, miten teknologiaa voisi kehittää ikäihmisille pa-remmin sopivaksi. Tämä hyödyttäisi myös teknologiayrityksiä parantamaan tuottei-taan ja palveluitaan.

Toimenpiteet teknologiaa käyttöönotettaessa

Organisaatiolla on vastuullaan teknolo-gian käyttöönotossa (ks. kuvio 3) riittävä tiedottaminen lähityöntekijöille, ikäihmisil-le ja heidän omaisilleen. Tiedotuksessa on hyvä käyttää useampaa kanavaa (esi-merkiksi sähköposti, kokoukset, kirjalliset tiedotteet, kotisivut, tapaamiset). Käyt-töönotossa on myös huolehdittava siitä, että teknologia toimii sujuvasti osana or-ganisaation teknologisia kokonaisratkaisu-ja, infrastruktuuria ja palvelujärjestelmää. Erityisen tärkeää on huolehtia teknologian käytön opastamisesta, ohjeistuksen riittä-vyydestä ja teknologian käytön tuesta sekä

lähityöntekijöille että ikäihmiselle ja hänen omaisilleen. Perehdytys teknologian käyt-töön kannattaa tehdä ryhmämuotoisesti työntekijöiden yhteisessä tilaisuudessa ja sen lisäksi yksilöllisesti osana päivittäisten arkitöiden tekemistä. Perehdytystä varten olisi hyvä laatia perehdytysohjeistus, jos-sa kuvataan perehdytyksen systemaatti-nen järjestäminen henkilökunnalle uuden teknologian käyttöönotossa. Mukana tulee olla ohjeistus teknologian käytön opastami-sesta ikäihmiselle.

Teknologiayrityksen tehtävänä on huolehtia toimitusaikataulusta, perehdytyk-sen ja ohjeistuksen riittävyydestä sekä tek-nologian toimintavarmuudesta. On myös hyvä, jos käyttöönotossa sovitaan käytän-nöistä, joilla varmistetaan, miten työnjako ja teknologiaan liittyvä palautteenkeruu ja tiedonvälitys hoidetaan yrityksen ja organi-saation kesken.

Lähityöntekijän näkökulmasta on tär-keää, että organisaation tarjoama tek no - lo gian käyttöön liittyvä tiedottaminen ja ohjeistus ovat riittäviä. Harjoitteluun ja pereh ty miseen tulee myös varata riit tävästi aikaa. Tämä edistää työntekijän sitoutumista teknologian käyttöön osana kotihoidon pal-veluja. Lähityöntekijän teh tävänä on käyt -töönoton vaiheessa vastata teknologian käyt töönotosta ikä ihmisen kotona. Ikä ih -misen ja hä nen omaistensa riittävä opas-tus tek no logian käyttöön, tietoturvaan ja keskeisiin eettisiin kysymyksiin tukee tek-no logian sujuvaa käyttöönottoa. Lähi-työn tekijä myös huolehtii sys temaattisen palautteen keruusta tekno logian hyödystä ja soveltuvuudesta ikäihmiselle. Tähän on hy vä laatia sel keä palautelomake. Sen li-säk si on tärkeää kerätä käyttökokemuksia myös keskustelemalla. Kerätyn palautteen perus teella palveluja voidaan kohdentaa ja tarjota tarkoituksenmukaisemmin eri asia kasryhmille. Palautteen välittäminen yrityksille tukee teknologioiden kehit tä mistä.

62

Ikäihmiselle ja hänen omaisilleen teknologian käyttöönotossa tärkeintä tek-nologian toimivuuden lisäksi ovat riittävä perehdytys ja selkeät ohjeet. Ohjeiden ja perehdytyksen pitää olla yksityiskohtaista ja havainnollista. Laadukkaan ohjeistuk-sen avulla ikäihminen selviytyy tarvittaessa myös yksin teknologian käytöstä. Tämän lisäksi pitää varmistaa, että ikäihmisen ja hänen omaistensa kanssa on selvitet-ty riittävästi teknologian käyttöön liittyviä tietoturva-asioita sekä eettisiä kysymyk-siä. Näin ikäihmisen ja hänen omaistensa on mahdollista sitoutua aktiiviseen tekno-logian hyödyntämiseen osana kotihoidon palveluja. On myös tärkeää huolehtia, että ikäihminen ja hänen omaisensa voivat an-taa palautetta teknologiasta ja tarvittaessa kieltäytyä teknologian käytöstä. Lyhyt ko-keilujakso riittävän perehdytyksen ja tuen avulla yleensä mahdollistaa arvion siitä,

miten teknologia soveltuu ikäihmisen ar-keen ja millaisen hyödyn se tuo ikäihmi-selle osana muita palveluja.

Toimenpiteet teknologian käytön aikana

Organisaation on arvioitava teknologi-an hyötyä sen käytön aikana (ks. kuvio 4) sekä organisaation, työntekijöiden että ikä - ihmisen ja hänen omaistensa näkökulmas-ta. Olennaista on seurata, miten teknolo-gia istuu osaksi muita palveluita, kenelle siitä on hyötyä ja millaista hyöty on. Suju-va arvioinnin jatkumo edellyttää toiminta-suunnitelmaa, jossa on kuvattu arvioinnin toimintatavat, toimijat, arviointitiedon säilyt-täminen sekä sen jakaminen arviointitietoa tarvitseville tahoille. Teknologian toiminta-varmuuden takaamiseksi on hyvä olla so-

Kuvio 3. Toimenpiteet teknologiaan käyttöönotettaessa.

63

pimus asiasta teknologiayrityksen kanssa. Olennaista on luoda ohje, jossa määritel-lään toimintavarmuudesta vastaavat tahot ja toimenpiteet toimintaongelmien ilmetes-sä. Organisaatiossa on myös hyvä seurata, tuotetaanko markkinoille uusia palvelu-kokonaisuuteen sopivia teknologioita. Se mahdollistaa palvelujen kehittämisen ja sii-hen liittyvän resursoinnin jatkuvuuden. Jat-kuvuus on tärkeää myös perehdytyksessä. Organisaation on syytä kuvata käytänteet ja työnjako, joka selkiyttää lähityöntekijöi-den roolin uusien asiakkaiden ja heidän lä-heistensä perehdyttämisprosessissa.

Teknologiayritys vastaa teknologian käytön aikana teknologian toimivuudesta ja käyttö- ja laitetuen sopimuksen mukaises-ta järjestämisestä. Käytön aikana on hyvä käsitellä organisaation lähettämää palau-tetta ja hyödyntää saatua tietoa tuotteen jatkokehittelyssä.

Lähityöntekijä toimii arjessa ikäihmi-sen kanssa ja pystyy siten parhaiten kerää-mään tietoa teknologian soveltuvuudesta asiakkaalle. Organisaation selkeiden pa-lautteenkeruuohjeiden avulla lähityönteki-jä voi tehdä arviointia osana omaa työtään. Lähityöntekijä seuraa myös teknologian toimintavarmuutta ja toimii tarvittaessa tek-nisenä tukena. Ongelmatilanteiden varalta lähityöntekijöillä tulee olla saatavilla käyt-tötukea ja koulutusta erityisesti silloin, kun teknologiaa muokataan asiakkaiden tarpei-den mukaiseksi. Lähityöntekijän tehtäviin kuuluu ikäihmisen rohkaisu ja tukeminen teknologioiden arkikäytössä.

Ikäihmisen ja hänen omaistensa teh-tävä on teknologian käytön aikana antaa palautetta käytetystä teknologiasta, sen so-veltuvuudesta ja toimivuudesta. Kun orga-nisaatio ja lähityöntekijä tarjoavat sujuvan ja systemaattisen tavan antaa palautetta,

Kuvio 4. Toimenpiteet teknologian käytön aikana.

64

asiakas ja hänen läheisensä voivat kertoa palvelun vahvuuksista ja kehittämistar-peista helposti arjen sujuvuuden näkökul-masta. Myös riittävästä teknisestä tuesta on huolehdittava. Ikäihmisellä ja hänen omaisillaan pitää olla tieto, minne otetaan yhteyttä, jos teknologia ei toimi. Tarvittaes-sa ikäihmisen pitää saada luopua tekno-logiasta. Ikäihminen osallistuu myös itse päätöksentekoon, kun sovitaan palvelun jatkon järjestämisestä teknologian käytön päättyessä.

Toimenpiteet teknologian käytön loputtua

Organisaatiossa olisi hyvä kerätä koke-muksia teknologian käytön päättymises-tä (ks. kuvio 5). Palautteen avulla voidaan saada tietoa teknologian soveltuvuudes-

ta, teknologian käytön lopettamiseen joh-taneista syistä ja siitä, miten teknologian tekniset seikat vaikuttivat lopettamiseen. Palautteen pohjalta voidaan laatia tarkem-pia suunnitelmia teknologiasta hyötyvän käyttäjäryhmän määrittelyyn sekä etsiä jat-kokäyttöä ja uutta käyttäjäryhmää teknolo-gialle. Asiakkaan lopettaessa teknologian käytön on organisaatiossa huolehdittava laitteen välittämisestä seuraavalle käyttä-jälle, varastoinnista tai kierrätyksestä sekä kootun tiedon säilytyksestä ja tuhoami-sesta. Mahdolliset teknologisen palvelun tunnisteet, käyttäjätunnukset ja salasanat tulee poistaa sovitulla tavalla. Teknologian käytön loputtua olisi oltava suunnitelma, tarvitaanko tilalle muuta palvelua tai tek-nologiaa. Jos käyttöön halutaan ottaa muu palvelu tai teknologia, sen soveltuvuus tu-lee selvittää etukäteen.

Kuvio 5. Toimenpiteet teknologian käytön loputtua.

65

Teknologiayritykselle palaute tek-nologian lopettamisesta ja sen syistä an-taa tietoa siitä, miten teknologiaa ja siihen mahdollisesti liittyvää tukipalvelua voitai-siin kehittää edelleen. Palautteen perus-teella yritys voi tuottaa entistä paremmin ikäihmisen arkeen soveltuvaa teknologiaa.

Lähityöntekijä toteuttaa käytännössä palautteenkeruun teknologian käytön päät-tymisvaiheesta ikäihmiseltä ja hänen lähei-siltään. Palautteen avulla voidaan saada tietoa teknologian hyödyllisyydestä tai sen tuottamista hankaluuksista ikäihmisen elämässä, teknologian tilalle tarvittavista

muista palveluista ja teknologian muista mahdollisista käyttötarkoituksista. Lopet-tamisen yhteydessä on huolehdittava, et-teivät ikäihmisen palvelut heikenny, vaikka teknologian käyttö loppuu. Lähityöntekijän tehtävänä on varmistaa, että teknologian käytön loputtua ikäihmisen palvelut eivät käytännössä heikkene ja että ikäihmisen ja hänen omaistensa kanssa on keskus-teltu teknologian käytön jälkeisen palvelun järjestämisestä.

Ikäihmiselle ja hänen omaiselleen teknologian käytön päättyessä on tärkeää, että he voivat antaa palautetta teknolo-

Kuvio 6. Osallistava toimintamalli teknologian käyttöön osana ikäihmisten kotihoidon palveluja.

66

giasta ja käytön lopettamiseen johtanees-ta tilanteesta. Palautteenkeruuta helpottaa valmis lomake, joka täytetään joko sähköi-senä tai paperisena. Ikäihmisen kannalta on myös tärkeää, että hän tietää, mitä tu-lee teknologian tilalle. Ikäihmisen ja hänen omaistensa on myös hyvä tietää, mitä tek-nologian käytön aikana mahdollisesti kerä-tylle ja tallentuneelle tiedolle tapahtuu.

Osallistava toimintamalli teknologiapalvelujen ja -sovellusten käyttöön ja kehittämiseen

Toimintamalli (ks. kuvio 6) kuvaa vaihei-ta ja eri toimijoiden toiminnan keskeisiä pai nopisteitä teknologian käyttöönoton ja käy tön eri vaiheissa. Toimintamalli myös ku vaa, kuinka eri toimijat voivat aktiivises-ti osallistua sekä teknologiapalvelun että tek nologisten sovellusten ja laitteiden ke-hittämiseen. Usein teknologia ja siihen liit-tyvät palvelut tuodaan ikäihmisille valmiina heitä prosessiin juurikaan osallistamatta. Ottamalla mukaan eri toimijat - organisaa-tio, ikäihminen ja hänen omaisensa, lähi-työntekijät ja teknologiayritykset - voidaan teknologioiden käyttöä ja niihin liittyviä pal-veluja kehittää prosessimaisesti.

Systemaattisesti suunniteltu ja eri toi - mi jatahoja osallistava teknologian käyt - töönotto ja käyttö tuottaa tietoa tekno-logiasta hyötyvän asiakaskunnan löytä - miseksi ja ikäihmisten elämänlaadun ko-hentamiseksi. Lisäksi osallistavan toi-mintamallin avulla teknologioita voidaan kehittää ikäihmisten ja myös organisaa-tioiden tarpeita paremmin palveleviksi. Olennaista mallissa on eri toimijataho-jen aktiivinen osallistuminen prosessiin sen kaikissa eri vaiheissa. Tämä tulee olemaan entistä tärkeämpää tulevaisuu-dessa, jolloin teknologian käyttö osana ikäihmisten palveluja tulee lisääntymään. Eri toimijoiden aktiivinen yhteistyö mah-dollistaa teknologioiden joustavan, tur-vallisen ja eettisesti kestävän käytön ja kehittämisen.

Lähteet

Engeström Y. 1995. Kehittävä työntutkimus: Pe-rusteita, tuloksia ja haasteita. Helsinki: Painatus-keskus Oy.

Engeström R. 2014. Tieteen viisaus monien ään-ten orkestrointia. Tiedepolitiikka, 4, 51-57.

67



TEK

NO

LOG

IA IKÄ

IHM

ISE

N TU

KE

NA – K

ETTE

RÄ

N K

OK

EILU

KU

LTTUU

RIN

YTIM

ES

SÄ

Päivi A

nnika Kauppila, E

ija Kärnä, K

aisa Pihlainen ja Teija K

oskela (toim.)

ISBN: 978-952-61-2409-4 (nid.)ISBN: 978-952-61-2410-0 (PDF)